Runsaudenpulasta

Kirjoitusvaiheen ollessa tiiviimmillään yksi jo aiemmin tiedostettu haaste pyrkii jälleen esille. Aineistoa, materiaalia, aiheita ja muita on runsaasti, mutta tilaa vain rajallisesti. Tarkoituksena on kirjoittaa eri aiheista muitakin kirjoja sekä artikkeleita, joten siltä kannalta asiassa ei ole ongelmaa - aineistot ja aiheet tulevat kyllä käytetyksi. Mutta se mikä on tämän hetkinen haaste, on se, ettei näitä kirjoituksia ole vielä olemassa, jolloin tämän väitöskirjan alaviitteissä joudun selittämään paljon sellaista, mihin voisin myöhemmin viitata vain niillä tulevilla kirjoituksilla. Koska helluntailaista uskonnollisuutta ei ole uskontotieteen metodein tutkittu kuin pinnallisesti, omat työni ovat monessa asiassa ensimmäiset yritykset hahmottaa joitakin uskonnon osa-alueita. Hätä ei silti ole suuri - eniten vaivaa se tuottaa omalle päälle, kun joudun jättämään monet kiinnostavat aiheet tässä kirjassa nopeiden yleiskatsausten tasolle. Yksinkertaiset yleistykset eivät ole ne mieluisin tapa tehdä tieteellistä tekstiä.

Viimeisen vuoden tuskasta

Tarkoitukseni on väitellä tutkimuksestani ensi vuonna, eli 2013. Väitöskirja on suunnilleen alkuperäisessä aikataulussa, jossa ajoitin valmistumisen keväälle 2013. Sillä, valmistunko keväällä tai syksyllä, ei ole maailman suurinta merkitystä. Kunhan nyt valmistun ja pääsen miettimään seuraavia työttömyys.... anteeksi työjaksojani.

Todennäköisesti valmistumisjuhlani ovat Roomassa syyskuun lopulla, mutta tämän päätöksen aika ei ole vielä. Ensin pitäisi saada väitöskirjan ensimmäinen versio, käsikirjojitus, valmiiksi tämän kuun aikana. Kiireinen kesä on tiedossa, mutta eiköhän siitä jonkun näköinen paketti saada kursittua kasaan. Sen jälkeen koittaa kiireinen syksy, kun käsikirjoituksen pohjalta lähdetään väitöskirjaa muuttamaan lopulliseen asuun. Riippuen siitä kuinka paljon muutoksia ja paikkailua käsikirjoituksen pohjalta ohjaajat vaativat, esitarkastukseen siirrytään joko ihan loppuvuonna tai sitten keväämmällä. Tärkeintä on saada kerrankin julkaisukelpoista tekstiä.
Kun väitöskirja on saatu esitarkastukseen, koittaa kiire artikkeleiden kirjoittamiselle. Niitä pitäisi saada jo sitä ennen, mutta varsinkin esitarkastuksen aikana mahdollisimman montakirjoitettua, suomeksi ja enklanniksi. Pakko sitä on itseään jollakin myydä, ja kun ei ulkonäöllä niin sitten kirjoituksilla. Ehkä tästä vielä ura syntyy - kunnes joku toisin näyttää.
Mutta yhteen summattuna, kiireinen vuosi on edessä, ja jo meneillään. Sosiaaliselle elämälle voi sen jälkeen olla hieman enemmän aikaa, toivottavasti. Mutta ainakin voisi sen jälkeen sanoa onnellisena: olen tohtori, mutta en sellainen joka auttaa ihmisiä.

Kirjoitusrumbasta

Rumbaa tai sambaa, väitöskirjan kirjoittamisessa on täysi tanssi käynnissä. Toiveissa on, että heinäkuun loppuun mennessä saisin ensimmäisen version valmiiksi ja ohjaajille luettavaksi. Siitä olisi sitten hyvä jatkaa syksyllä tekstin kiertämistä lopulliseen muotoon. Vauhti on kova ja ajatukset sen seitsemässätoista asiassa samaan aikaan. Mutta näin se homma etenee, ja tällä kertaa se myös etenee eikä pyöri paikallansa. Olen luottavainen siihen, että tästä vielä hyvä saadaan aikaan. Ensi vuodeksi olisi tarkoitus tähdätä väittely, kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Onko se keväällä vai syksyllä, sen tiedän paremmin syksyllä.

Ensi kuussa kun ensimmäinen versio on valmiina, voi ohessa keskittyä myös muihin projekteihin. Yksi projekti on Euroopan uskontotieteilijöiden konferenssi Tukholmassa. Viime vuonna vastaava oli Budapestissa. Konferenssin aihe on "Ends and Beginnings", mihin oma tutkimus helluntailaisuudesta sopii hyvin; materiaalia löytyy yllin kyllin.

Alkuvuodesta toivoin kykeneväni kirjoittamaan plokia ahkerammin, mutta kuinkas kävikään. Ehkä tästä lähtien taas enemmän.

Työn alkamisesta

Blogin päivittäminen on jäänyt loppuvuonna täysin tekemättä, vaikka toisin olin päättänyt. Ehkä tuleva vuosi on se, jolloin asiat jälleen luistavat ja blogisormet lentävät tietokoneen näppäimistöjen yllä painaen satunnaisesti eri kirjasinsymbolein varustettuja näppäimiä muodostaen mahdollisesti ymmärrettäviä tekstejä useammin kuin kerran kuussa.

Tulevana vuonna nimittäin alkaa se työ. Kirjoittaminen nimittäin, ei vain blogin kirjoittaminen, vaan varsinaisen väitöskirjan kokoonkirjoittaminen. Mennyt syksy piti sisällään runsaasti työtä, stressiä ja aineistokokonaisuuden paisumista. Tulevana vuonna nämä kaikki edellisinä vuosina kerätyt tiedonrippeet olisi koottava merkitykselliseksi kokonaisuudeksi väitöskirjan muodossa. Sen lisäksi tarkoitus olisi koota kaksi muutakin merkityskokonaisuutta - yleistajuinen teos väitösaiheesta sekä johdantotyyppinen kirja suomalaisesta helluntailaisuudesta (mikä voi luvan kanssa venähtää pidemmäksikin jos niin tarve on).

Elämme jännittäviä aikoja, blogi hyvä. Kohta selviää, onko suunsoitollani katetta vai tuleeko väitöskirjaprojektista pannukakku. Joka tapauksessa lopputulos on taattu, sen koostumuksesta ei vain ole vielä takeita.

Ensimmäinen vaihe, tekstikokonaisuuden tuottaminen raakaversioksi, pitäisi kestää toukokuuhun saakka. Sen jälkeen koittaisi toinen vaihe, rakenteen muovaaminen toimivaksi sekä turhien karsiminen ja tarpeellisten lisääminen sisältöön. Toisen vaiheen jälkeen olisi kesän jälkeen aika siirtyä kolmanteen vaiheeseen, mikä kestäisi syksyn, eli täydellistämisen vaihe. Täydellistämisvaihe tarkoittaisi käytännössä virheiden minimoimista, kielen puhdistamista, mutkien oikomista, annettujen ehdotusten ja kritiikkien toteuttamista ja koko väitöskirjan ynnäämistä väitöskirjan näköiseen muottiin. Ennen joulua koittaisi neljäs vaihe, eli väitöskirjan esitarkastus. Tämän prosessin läpiviemiseksi tarvitaan noin puolen vuoden rauhoitusaika, jona aikana itse kirjoittaisin artikkeleita ja muuta soopaa. Viidennessä vaiheessa olisi vuorossa esitarkastuslausuntojen huomioiminen ja viimeisten muutosten tekeminen väitöskirjaan ennen väitöstilaisuutta - siis jos väitöslupa ensin annetaan (muutoin pitäisi lisätä vielä seuraava vaihe prosessiin).

Näitä odotellessa... hyvää pian alkavaa vuotta.

Heinäkuun viileydestä

Kesästä on tullut riittävän lämmin. Ja jos lämpötila on noussut liikaa, on apukin ollut lähellä. Tutkijahuoneessani on riittävän hyvä ilmastointi (tai ainakin viereisessä käytävässä), jotta huone pysyy viileänä pahimmallakin helteellä. Eli yksi hyvä lisä sille että työhuone on yliopiston pääkirjaston rakennuksessa.

Koko heinäkuu kuluu - viimeinenkin viikko siitä - työskentelyn merkeissä. Yritän selata mahdollisimman paljon lukusalimateriaalia (lehtiä ja kirjoja) kun vielä niitä työhuoneeseen voi viedä vapaasti. Omassa rauhassa lukeminen on huomattavasti rennompaa kuin yleisessä lukusalissa. Kukaan ei tule valittamaan jos rullaluistelen välillä tuolillani tai päästelen tyhmiä huomautuksia suustani. Eikä myöskään kenkään kurki olkani ylitse jos satun ihan vahingossa välillä selailemaan internetin uutisia ja videoita.

Elokuussa koittaa ankeampi arki, kun pysyvän toimiston sijaan tulen tekemään töitä useammissa kirjastoissa ja kotona. Mutta syksyn lähestyessä pääsen myös matkustelemaan enemmän. Vielä pitäisi jostain löytää hieman rahaa elo-syyskuulle, matka Budapestiin uskontotieteelliseen konferenssiin syö myös rahaa.

Elokuun aikana pyrin myös kuluttamaan aikaa maakunta-arkistossa kirkolliskokousten ja tuomiokapitulien kokousten sekä kiertokirjeiden selaamisessa. Niissä tosin ei niin kauaa vierähdä, kun etsimäni tekstit ovat vain pieni murto-osa niissä mapeissa olevista tavaroista.

Loka-marraskuussa aion apurahan turvin matkustaa Suomessa enemmän, haastatellen muutamia ja tonkien Helsingissä kansallisarkistoja yms. kivaa.

Kunhan nyt säilytään hengissä siihen saakka.

Kylmää kyytiä

Vielä heinäkuun ajan pidän hallussani tutkijanhuonetta Turun yliopiston pääkirjaston kellarissa. Talvella pidin huoneessa ylimääräistä villapaitaa. Kesällä käyn ulkona välillä lämmittelemässä. Eli huone on kohtuullisen viileä, ei kylmä, mutta viileä. Mielenkiintoista asiassa on se, että käyvävässä toimiva tehokas ilmastointi takaa tämän viileyden, mutta silti ei riittävää ilmanvaihtoa itse tutkijanhuoneisiin. No, onneksi on ikkuna jonka voi avata saadakseen välillä raitista ilmaa. Luksusta sekin.

Koko heinäkuun aion tehdä ahkerasti töitä, sillä vielä on monta lehteä ja vanhaa kirjasta selattavana kirjastossa. Kyseiseen huoneeseen voi kantaa myös lukusalilainaksi annettavat tavarat, minkä vuoksi nyt on otollinen aika käydä kaikki nämä läpi. Vaikka saisin tutkijanhuoneen muualta yliopistolta, lukusalilainoja ei pois rakennuksesta voi viedä - eli joutuisin selailemaan niitä lukusalissa.

Reilu 12 tuntia työtä päivässä, näinhän se kesä sujuu.

Ps. Plokin päivitys on jäänyt sairastelujen, kiireiden ja muiden murheiden vuoksi vähemmälle, mutta enköhän tästä vielä tapojani paranna.

Koodaamisen ihanuudesta

Kyselylomakkeiden käsittelyssä kuluu aina aikaa. Jos kyselyjä on tarkoitus käsitellä tietokoneella tilastollisesti, täytyy niiden vastaukset joko olla numerollisessa muodossa tai muuttaa sellaisiksi. Omassa kyselylomakkeessani eniten päänvaivaa tuottavat ammattien koodaamiset numeroiksi. Tilastokeskuksen sivuilta toki saa avuksi hienon, kansainväliseen standardiin pohjautuvan, listan ammateista valmiilla numerovastaavuuksilla. Luetteloon ei kuitenkaan ole kirjoitettu kaikkia yksityiskohtaisia erikoisuuksia, puhumatta vanhoista ammateista (isovanhempien ammatteja kysyttäessä mennään parhaimmillaan yli vuosisata taaksepäin). Mihin esimerkiksi sijoittaisit pienpolttajan? Myöhemmin tulkinnassakin tulee esiin ongelmia myös ammattien arvon muuttumisesta. Oppiipa töitä tehdessä samalla myös eri ammateista eri aikoina, kun täytyy metsästää niitä sekä ymmärtää mistä alasta ja vaativuus- ja koulutustasosta on kysymys.