Konferensseista

Viime kuussa vietin aikaani Tukholmassa, ihan työasioilla. Tänä vuonna EASR:n (European Association for the Study of Religion) konferenssi pidettiin Södertornin Högskolanissa (huomaa oikeahko taivutus). Paikalla oli runsaasti eurooppalaisia uskontotieteilijöitä, sekä ruotsalaisia. Kaikkialle nekin ehtivät. Viime vuonna osallistuin myös EASR:n konferenssiin, sillä kertaa syyskuisen helteisessä Budapestissa. Konferenssit olivat kokemuksina hyvin erilaisia, mutta molemmat antoisia, omilla tavoillaan.

Budapestin konferenssin yhteydessä vietin myös muutaman ylimääräisen päivän, ja piipahdin Wienissä ja Bratislavassa. Näin työmatkaan yhdistyi myös kaupallisempi matkailu, jossa kävin kannattamassa erinäisiä paikallisia yrityksiä. Samalla tuli nähtyä muinaisen Itävalta-Unkarin kaikki kolme suurta hallintokaupunkia yhdellä matkalla. Suosittelen samantyylistä matkaa, jos joku joskus siitä kiinnostuu. Tukholman konferenssista lähdin taas pois päivän etukäteen. Liikaa ruotsalaisia.... tai sitten paljon pienempi matkabudjetti. Ja onhan se Tukholma jo nähty.

Budapest oli ensimmäinen kansainvälinen konferenssi ulkomailla, johon osallistuin ja jossa esittelin myös omaa tutkimustani. Mitään suurta keskusteluvyöryä ei tuo esitys saanut aikaan, mutta jostain se on aloitettava tuokin pr-työ. Sain kuitenkin joitakin kontakteja aikaan eri tutkijoihin. Sen lisäksi tietenkin pääsin tutustumaan eri maissa tehtäviin tutkimuksiin ja tutkijoihin. Näin konferenssi ei ollut hukkaan heitetty tilaisuus, vaan antoisa matka. Suurten konferenssien ongelma on se, että osanottajien tutkimus- ja kiinnostuksen aiheet levittäytyvät niin laajalle, etteivät intressit aina kohtaa - ja siksi keskustelu sessioissa voi jäädä heikoksi. Tukholman konferenssissa kiinnostus, tutkimusintressit sekä kontaktien luomiset keskittyivät juuri samaan tilanteeseen, sessioon jossa oman esitykseni sönkötin enklannilla (kieli oli vielä Suomessa, josta aamulaivalla tulin). Ensimmäisen session jälkeen pystyin rentoutumaan täysin, koska minimivaatimukset konferenssin onnistumiselle olivat täyttyneet.

 Kuva avajaisrituaaleista, sekä suorittajista (yllä) että vastaanottajista (alla).

Omien primaari-intressien lisäksi oli erityisen mielenkiintoista kuunnella ruotsalaisen uskontotieteen ja uskonnon tutkimuksen tilasta. Vaikka lahti välillä on pieni, on etäisyys usein turhan suuri. Toivottavasti tulevaisuudessa voisin tehdä jonkinlaista yhteistyötä paikallisten kollegojen kanssa. Yksi tällainen projekti voisi olla tutkia lahden yli matkustavia ja molemmin puolin 'järveä' sukuloivia ihmisiä - heidän identiteettiään, kansalaisuus-ajatteluaan ja uskontoperinteitään.

Ensi vuonna samainen konferenssi olisi Liverpoolissa. Näillä näkymin se jäisi allekirjoittaneelta väliin. Sen korvikkeeksi pitäisi kaiketi metsästää kotimaisia konferensseja. Tai jotain. On siinä konferensseilussa omat hyvät puolensa - ainakin silloin jos intressit voidaan aktuaalisesti kompensoida relevanteilla tuloksilla.

Harhaoppisista apostoleista

Syyskuun vaihteessa 2012 Suomessa vieraili kiistelty ja hämmästelty helluntailaista uskontoa edustava toimija nimeltä Todd Bentley. Miehen toimet ja puheet herättävät ajoittain kärkeviäkin mielipiteitä. Harhaoppiseksi leimaamiseksi kyseinen henkilö on sitä harrastaville tasoltaan medium miinus, mikä tarkoittaa että perusteluja pitää hieman kaivaa, eikä miehen suusta pääse alituiseen sammakkoja, joihin ortodoksihelluntailaiset (muista kristityistä puhumattakaan) voisivat puuttua. Enkeli-ilmestykset ja väkivaltaparantamiset ovat lähinnä tälläisiä yksittäisten lausahduksien kiinnekohtia, joihin harhaoppisyytökset tarttuvat.

Mutta mikä itse asiassa on harhaoppinen? Harhaoppinen on harhaoppinen vain suhteessa johonkin ortodoksiaan, puhdasoppisuuteen. Ortodoksioita taas on kristinuskossakin useita, jokaisella liikkeellä omansa. harhaoppinen on perinteisessä merkityksessä ollut oman kirkon/liikkeen opista poikkeava henkilö. Muiden uskontojen ja uskontokuntien opit ovat vieraita oppeja. Ja vaikka toista liikettä määriteltäisiin harhaoppiseksi, koska se on eronnut ensimmäisestä, on silti mielenkiintoista miten tämän liikkeen oppia seuraavaa, eli ortodoksista henkilöä, leimataan edelleen harhaoppiseksi. Kyseessä on käsitteellinen ristiriita.

Todd Bentleyn tapauksessa kyseessä on monimutkaisempi asia kuin moni ortodoksihelluntailainen ajattelee. Ensinnäkin ei ole olemassa yhtä yhteistä helluntailaisuutta, eikä perinteisesti edes yhdellä helluntailiikkeellä ole yhtenäistä oppia. On olemassa vain opetuksien kirjo, jonka repertuaari on sosiaalisesti rajattu kussakin sosiaalisessa yhteisössä. Toiseksi, vaikka Bentley harjoittaa helluntailaista uskonnon muotoa, ovat hänen siteensä helluntailiikkeisiin monimutkaisia, ellen sanoisi häilyviä. Muutama vuosi sitten hän oli Lakelandissa seurakunnassa töissä, mutta avioeronsa myötä jäi sieltä pois. Tällä hetkellä hän on kiertävä puhuja, jonka järjestön kirkkokuntasidettä en ole vielä mistään löytänyt - jos sitä on olemassa. Käsittääkseni Bentley toimii ensisijaisesti kansainvälisen apostolien koalition mandaatilla.

Luit oikein: kansainvälisen apostolien koalition mandaatti. Tämä koalitio perustettiin noin kymmenen vuotta sitten, ja siihen kuuluu nykyään muutama sata erinäistä kristillistä johtajaa, joilla ymmärretään olevan jumalallinen voitelu ja armoitus työhönsä, johtamaan tulevaa herätystä - tai jotain. Kuuluisimpiin nimiin tässä koalitiossa kuuluvat esimerkiksi Peter Wagner, John Arnott ja Rick Joyner. Koalitioon ei voi hakea, vaan sen apostolijäsenet tunnistavat ja valtuuttavat kunkin uuden henkilön sisälle sisäpiiriin. Luonnollisesti valtuutetut apostolit maksavat koalitiolle 350-650 USDollarin vuosimaksua vertaistuesta.

Kyseessä on yksi esimerkki nousevasta sitoutumattomasta helluntailaisuudesta ja kristillisyydestä, johon voidaan lukea myös esimerkiksi joukko megaseurakuntia. Apostolit voivat toki kuulua omiin kirkkokuntiinsa, mutta näistä apostoleista löytyy myös omien erillisten seurakuntiensa johtajia - sekä Bentleyn kaltaisia liminaalitilassa olevia. Koalition tavoitteena ei olekaan tietyn kirkkokunnan kasvun edistäminen, vaan yleensä - ja vaatimattomasti - maailman evankeliointi ja kristittyjen johtaminen tulevassa herätyksessä. Vahvana ajatuksena on myös restauraatio, jossa seurakunta ja kristityt palautettaisiin alkuseurakunnalliseen tilaansa kaikkine ihmeineen ja ihmeellisyyksineen. Idea on perihelluntailainen, mutta sen saarnaamisen intensiteetti on noussut näillä henkilöillä uudelle tasolle. Restauraation ajatus menee tosin näillä apostoleilla pidemmälle kuin traditionaalinen helluntailainen käsitys, heidän odottavan että kristityt ottavat hallintavallan koko luomakunnasta, samalla tavalla kuin he ymmärtävät Adamilla olleen paratiisissa (yhdistettynä apostolien tekojen ihmeisiin).

Apostolien toimintaperiaatteisiin kuuluvat suunnilleen kaikki mahdolliset karismaattiset henkilahjat kuten profetointi, parantaminen, riivaajien ulosajaminen, tiedon sanat ja niin edelleen. Apostolit käyvät myös ahkerasti naulaamassa kiiloja eri alueiden kristillistämiseksi, sitomassa henkivaltoja ja ajamassa köyhyyden ja muiden alojen demoneja pois alueilta sekä ihmisistä. Meditaatio ja sitä seuraavat profetiat ovat yleisiä - myös ennustukset kustakin herätyksestä, kuinka ne tulevat kestämään Jeesuksen toiseen tulemiseen asti. Harva silti enää muistaa muutaman vuoden päästä kun herätys hiipuu, että tämänhän piti kestää hamaan loppuun asti. Suomessa 'harhaoppisen apostoli Bentleyn' vastaanotto oli ainakin Youtubeen ladatusta videosta päätellen innokas niiden keskuudessa jotka paikalla olivat. Hurmosta riitti, ja mikäs siinä riittäessä, kun tuleva herätys on taattu ja julistettu.

Niin, harhaoppisuudesta, siitä en ole oikeastaan kiinnostunut. Toisen harhaoppinen on toisen puhdasoppinen.  Sen sijaan mielenkiintoista on tämä apostolinen toiminta-ajatus ja apostolien koalitio. Siinä riittäisi tutkittavaa ja ihmeteltävää tuleville vuosille. Vaikka kyseisistä apostoleista on valtaosa amerikkalaisia (175 USA:sta), löytyy lähin Oslosta, Norjasta: Jan-Aage Torp. Apostolien koalitio on myös esimerkki siitä, ettei kaikki uusi uskonnoissa ole tapahtunut ja tutkittu jo ennen 80-lukua. Vaikka esimerkiksi restauraation ajatus on vanha, ovat apostolit ja heidän koalitionsa aivan oma juttunsa. Apostolisuutta alettiin julistamaan 80-luvulla, mutta nykyisen kaltaiseksi koalitioksi se kehittyi vasta vuosituhannen vaihteessa.

Kunpa joskus pääsisi tutkimaan näitä 'harhaoppisia apostoleja', se voisi olla hauskaa. Mutta tehdään nyt ensin tämä väitöskirja loppuun.

Hull... anteeksi, kunnianhimosta

Kirjoitusprosessi etenee, ja väitöskirjan kokonaisuus alkaa hahmottumaan. Materiaalia, teorioita, ideoita sekä aineksia on runsaasti, mutta silti edelleen kunnianhimoisia älynväläyksiä nousee esille. Viimeisin tämänlainen hulluus löytyi ajatuksesta päätellä kohdeyhteisön, Turun helluntaiseurakunnan, perustajajäsenten ammattiasema - siis vuonna 1921. Mutta koska ketään tämän tilanteen tuntijaa ei ole elossa, eikä seurakunnalla ollut mitään intressiä pitää yksilökohtaista rekisteriä, täytyy tieto kaivaa jostain muualta. Mutta mistä? Vaikka lähtökohtana on vain lista nimiä, ei hätää, innokas tutkija löytää keinot. Ei välttämättä helppoja keinoja, mutta kuka niitä kaipaisi, haasteita täytyy ihmisellä olla - vain tuskan ja ahdistuksen kautta tuntee elävänsä, vai miten se meni. Maakunta-arkistosta löytyy Turun kaupungista ja kaupunkilaisista monenlaista tietoa. Esimerkiksi sieltä löytyvät verotiedot menneiltä vuosilta, myös vuodelta 1921. Tuolloin Turussa asui vain noin 62 tuhatta asukasta, kun Maaria luetaan mukaan, eivätkä näistä kaikki olleet verovelvollisia. Mutta onneksi tehtävä ei ole ihan näin helppo - tiedot ovat nimittäin kaupunginosa- ja talokohtaisesti, ei suinkaan aakkosjärjestyksessä, missään vaiheessa. Ensimmäisellä yrittämällä löysinkin jo neljä nimeä, joista yksi oli 'predikant' eli saarnaaja - kolmessa tunnissa. Seuraavalla kerralla pitäisi varata pidempi jakso, kunhan ehtii. Saa nähdä, tuleeko projektista mitään ja onko sen paljastama informaatio käyttökelpoinen, mutta ainakin se antaa yhden mahdollisuuden tuntea olevansa ahkera - ja ehkä vähän hullukin.

Runsaudenpulasta

Kirjoitusvaiheen ollessa tiiviimmillään yksi jo aiemmin tiedostettu haaste pyrkii jälleen esille. Aineistoa, materiaalia, aiheita ja muita on runsaasti, mutta tilaa vain rajallisesti. Tarkoituksena on kirjoittaa eri aiheista muitakin kirjoja sekä artikkeleita, joten siltä kannalta asiassa ei ole ongelmaa - aineistot ja aiheet tulevat kyllä käytetyksi. Mutta se mikä on tämän hetkinen haaste, on se, ettei näitä kirjoituksia ole vielä olemassa, jolloin tämän väitöskirjan alaviitteissä joudun selittämään paljon sellaista, mihin voisin myöhemmin viitata vain niillä tulevilla kirjoituksilla. Koska helluntailaista uskonnollisuutta ei ole uskontotieteen metodein tutkittu kuin pinnallisesti, omat työni ovat monessa asiassa ensimmäiset yritykset hahmottaa joitakin uskonnon osa-alueita. Hätä ei silti ole suuri - eniten vaivaa se tuottaa omalle päälle, kun joudun jättämään monet kiinnostavat aiheet tässä kirjassa nopeiden yleiskatsausten tasolle. Yksinkertaiset yleistykset eivät ole ne mieluisin tapa tehdä tieteellistä tekstiä.

Viimeisen vuoden tuskasta

Tarkoitukseni on väitellä tutkimuksestani ensi vuonna, eli 2013. Väitöskirja on suunnilleen alkuperäisessä aikataulussa, jossa ajoitin valmistumisen keväälle 2013. Sillä, valmistunko keväällä tai syksyllä, ei ole maailman suurinta merkitystä. Kunhan nyt valmistun ja pääsen miettimään seuraavia työttömyys.... anteeksi työjaksojani.

Todennäköisesti valmistumisjuhlani ovat Roomassa syyskuun lopulla, mutta tämän päätöksen aika ei ole vielä. Ensin pitäisi saada väitöskirjan ensimmäinen versio, käsikirjojitus, valmiiksi tämän kuun aikana. Kiireinen kesä on tiedossa, mutta eiköhän siitä jonkun näköinen paketti saada kursittua kasaan. Sen jälkeen koittaa kiireinen syksy, kun käsikirjoituksen pohjalta lähdetään väitöskirjaa muuttamaan lopulliseen asuun. Riippuen siitä kuinka paljon muutoksia ja paikkailua käsikirjoituksen pohjalta ohjaajat vaativat, esitarkastukseen siirrytään joko ihan loppuvuonna tai sitten keväämmällä. Tärkeintä on saada kerrankin julkaisukelpoista tekstiä.
Kun väitöskirja on saatu esitarkastukseen, koittaa kiire artikkeleiden kirjoittamiselle. Niitä pitäisi saada jo sitä ennen, mutta varsinkin esitarkastuksen aikana mahdollisimman montakirjoitettua, suomeksi ja enklanniksi. Pakko sitä on itseään jollakin myydä, ja kun ei ulkonäöllä niin sitten kirjoituksilla. Ehkä tästä vielä ura syntyy - kunnes joku toisin näyttää.
Mutta yhteen summattuna, kiireinen vuosi on edessä, ja jo meneillään. Sosiaaliselle elämälle voi sen jälkeen olla hieman enemmän aikaa, toivottavasti. Mutta ainakin voisi sen jälkeen sanoa onnellisena: olen tohtori, mutta en sellainen joka auttaa ihmisiä.

Kirjoitusrumbasta

Rumbaa tai sambaa, väitöskirjan kirjoittamisessa on täysi tanssi käynnissä. Toiveissa on, että heinäkuun loppuun mennessä saisin ensimmäisen version valmiiksi ja ohjaajille luettavaksi. Siitä olisi sitten hyvä jatkaa syksyllä tekstin kiertämistä lopulliseen muotoon. Vauhti on kova ja ajatukset sen seitsemässätoista asiassa samaan aikaan. Mutta näin se homma etenee, ja tällä kertaa se myös etenee eikä pyöri paikallansa. Olen luottavainen siihen, että tästä vielä hyvä saadaan aikaan. Ensi vuodeksi olisi tarkoitus tähdätä väittely, kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Onko se keväällä vai syksyllä, sen tiedän paremmin syksyllä.

Ensi kuussa kun ensimmäinen versio on valmiina, voi ohessa keskittyä myös muihin projekteihin. Yksi projekti on Euroopan uskontotieteilijöiden konferenssi Tukholmassa. Viime vuonna vastaava oli Budapestissa. Konferenssin aihe on "Ends and Beginnings", mihin oma tutkimus helluntailaisuudesta sopii hyvin; materiaalia löytyy yllin kyllin.

Alkuvuodesta toivoin kykeneväni kirjoittamaan plokia ahkerammin, mutta kuinkas kävikään. Ehkä tästä lähtien taas enemmän.

Työn alkamisesta

Blogin päivittäminen on jäänyt loppuvuonna täysin tekemättä, vaikka toisin olin päättänyt. Ehkä tuleva vuosi on se, jolloin asiat jälleen luistavat ja blogisormet lentävät tietokoneen näppäimistöjen yllä painaen satunnaisesti eri kirjasinsymbolein varustettuja näppäimiä muodostaen mahdollisesti ymmärrettäviä tekstejä useammin kuin kerran kuussa.

Tulevana vuonna nimittäin alkaa se työ. Kirjoittaminen nimittäin, ei vain blogin kirjoittaminen, vaan varsinaisen väitöskirjan kokoonkirjoittaminen. Mennyt syksy piti sisällään runsaasti työtä, stressiä ja aineistokokonaisuuden paisumista. Tulevana vuonna nämä kaikki edellisinä vuosina kerätyt tiedonrippeet olisi koottava merkitykselliseksi kokonaisuudeksi väitöskirjan muodossa. Sen lisäksi tarkoitus olisi koota kaksi muutakin merkityskokonaisuutta - yleistajuinen teos väitösaiheesta sekä johdantotyyppinen kirja suomalaisesta helluntailaisuudesta (mikä voi luvan kanssa venähtää pidemmäksikin jos niin tarve on).

Elämme jännittäviä aikoja, blogi hyvä. Kohta selviää, onko suunsoitollani katetta vai tuleeko väitöskirjaprojektista pannukakku. Joka tapauksessa lopputulos on taattu, sen koostumuksesta ei vain ole vielä takeita.

Ensimmäinen vaihe, tekstikokonaisuuden tuottaminen raakaversioksi, pitäisi kestää toukokuuhun saakka. Sen jälkeen koittaisi toinen vaihe, rakenteen muovaaminen toimivaksi sekä turhien karsiminen ja tarpeellisten lisääminen sisältöön. Toisen vaiheen jälkeen olisi kesän jälkeen aika siirtyä kolmanteen vaiheeseen, mikä kestäisi syksyn, eli täydellistämisen vaihe. Täydellistämisvaihe tarkoittaisi käytännössä virheiden minimoimista, kielen puhdistamista, mutkien oikomista, annettujen ehdotusten ja kritiikkien toteuttamista ja koko väitöskirjan ynnäämistä väitöskirjan näköiseen muottiin. Ennen joulua koittaisi neljäs vaihe, eli väitöskirjan esitarkastus. Tämän prosessin läpiviemiseksi tarvitaan noin puolen vuoden rauhoitusaika, jona aikana itse kirjoittaisin artikkeleita ja muuta soopaa. Viidennessä vaiheessa olisi vuorossa esitarkastuslausuntojen huomioiminen ja viimeisten muutosten tekeminen väitöskirjaan ennen väitöstilaisuutta - siis jos väitöslupa ensin annetaan (muutoin pitäisi lisätä vielä seuraava vaihe prosessiin).

Näitä odotellessa... hyvää pian alkavaa vuotta.