Ainoasta oikeasta

Puheen performatiivisuuden teorian mukaan sanat ovat tekoja. Sanoilla tehdään asiantiloja ja tuotetaan sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä. Samaten teot ja sanat liittyvät olennaisesti yhteen, teot identifioidaan ja legitimoidaan tietyiksi, hyväksyttäviksi ja onnistuneiksi tietyin sanamuodoin. Ortodoksihelluntailaiselle kastetta ei voi suorittaa yksinkertaisesti Jumalan nimeen, vaan oikea kaste tapahtuu vähintään Jeesuksen nimessä, parhaimmillaan isän, pojan ja pyhän hengen nimessä. Tarkasti määritelty auktorisointi takaa varmuuden - kokemuksen - oikeasta kasteesta. Herätyskristillisyyden kieli on muotoutunut vaalimaan tarkkoja sananmuotoja. Monesti sananmuodot ovatkin tärkeämpiä kuin itse sisältö - jos sitä edes on pohdittu. Sananmuodon tärkeys ei ole erityisen teologisen pohdinnan tulos, vaan juontuu kokemuksen voimasta. Kokemuksen alullepaneva voima voi tosin olla teologisesti asiaa selittävä henkilö, mutta usein silti sanat jäävät muistiin kokemuksina ja yhdistyvät jälkeenpäin tuohon hetkeen elämyksen kautta. Tätä koettua elämystä, kokemusta, pyritään toistamaan lausumalla oikeissa yhteydessä juuri noita samoja sananmuotoja. Katuevankelista korostaa, että jokaisen täytyisi sanoa täsmälleen sanat: "Jeesus Kristus on Herra" - ei sen tähden, mitä sanat merkitsevät, vaan koska hän on kokenut tärkeäksi noudattaa yhtä tiettyä Raamatun tekstiä. Iskulauseiden merkitys uskonnollisuudessa onkin suuri, koska ne voivat tiivistää tunne-elämykset kompaktiin pakettiin. Katuevankelista ei välttämättä ymmärrä, että vastaantulija saattaa miettiä mielessään: "no ei kai hän rouvakaan ole". Sanat ilman sisältöä - oli kyseessä sitten tiedollinen tai kokemuksellinen - ovat vain sanoja, tyhjiä symboleja. Vain sisällön kautta toinen osapuoli pääsisi sisälle puhujan ajatuksiin. Kun sisältö koostuu tunnekokemuksesta, on tämä haasteellista, ellei mahdotonta.

Ps. Muuttohässäkkätauon jälkeen plokikirjoitukset täten jatkuvat. Valitamme tuotantohäiriöistä johtuneita katkoksia.