Työn alkamisesta

Blogin päivittäminen on jäänyt loppuvuonna täysin tekemättä, vaikka toisin olin päättänyt. Ehkä tuleva vuosi on se, jolloin asiat jälleen luistavat ja blogisormet lentävät tietokoneen näppäimistöjen yllä painaen satunnaisesti eri kirjasinsymbolein varustettuja näppäimiä muodostaen mahdollisesti ymmärrettäviä tekstejä useammin kuin kerran kuussa.

Tulevana vuonna nimittäin alkaa se työ. Kirjoittaminen nimittäin, ei vain blogin kirjoittaminen, vaan varsinaisen väitöskirjan kokoonkirjoittaminen. Mennyt syksy piti sisällään runsaasti työtä, stressiä ja aineistokokonaisuuden paisumista. Tulevana vuonna nämä kaikki edellisinä vuosina kerätyt tiedonrippeet olisi koottava merkitykselliseksi kokonaisuudeksi väitöskirjan muodossa. Sen lisäksi tarkoitus olisi koota kaksi muutakin merkityskokonaisuutta - yleistajuinen teos väitösaiheesta sekä johdantotyyppinen kirja suomalaisesta helluntailaisuudesta (mikä voi luvan kanssa venähtää pidemmäksikin jos niin tarve on).

Elämme jännittäviä aikoja, blogi hyvä. Kohta selviää, onko suunsoitollani katetta vai tuleeko väitöskirjaprojektista pannukakku. Joka tapauksessa lopputulos on taattu, sen koostumuksesta ei vain ole vielä takeita.

Ensimmäinen vaihe, tekstikokonaisuuden tuottaminen raakaversioksi, pitäisi kestää toukokuuhun saakka. Sen jälkeen koittaisi toinen vaihe, rakenteen muovaaminen toimivaksi sekä turhien karsiminen ja tarpeellisten lisääminen sisältöön. Toisen vaiheen jälkeen olisi kesän jälkeen aika siirtyä kolmanteen vaiheeseen, mikä kestäisi syksyn, eli täydellistämisen vaihe. Täydellistämisvaihe tarkoittaisi käytännössä virheiden minimoimista, kielen puhdistamista, mutkien oikomista, annettujen ehdotusten ja kritiikkien toteuttamista ja koko väitöskirjan ynnäämistä väitöskirjan näköiseen muottiin. Ennen joulua koittaisi neljäs vaihe, eli väitöskirjan esitarkastus. Tämän prosessin läpiviemiseksi tarvitaan noin puolen vuoden rauhoitusaika, jona aikana itse kirjoittaisin artikkeleita ja muuta soopaa. Viidennessä vaiheessa olisi vuorossa esitarkastuslausuntojen huomioiminen ja viimeisten muutosten tekeminen väitöskirjaan ennen väitöstilaisuutta - siis jos väitöslupa ensin annetaan (muutoin pitäisi lisätä vielä seuraava vaihe prosessiin).

Näitä odotellessa... hyvää pian alkavaa vuotta.

Heinäkuun viileydestä

Kesästä on tullut riittävän lämmin. Ja jos lämpötila on noussut liikaa, on apukin ollut lähellä. Tutkijahuoneessani on riittävän hyvä ilmastointi (tai ainakin viereisessä käytävässä), jotta huone pysyy viileänä pahimmallakin helteellä. Eli yksi hyvä lisä sille että työhuone on yliopiston pääkirjaston rakennuksessa.

Koko heinäkuu kuluu - viimeinenkin viikko siitä - työskentelyn merkeissä. Yritän selata mahdollisimman paljon lukusalimateriaalia (lehtiä ja kirjoja) kun vielä niitä työhuoneeseen voi viedä vapaasti. Omassa rauhassa lukeminen on huomattavasti rennompaa kuin yleisessä lukusalissa. Kukaan ei tule valittamaan jos rullaluistelen välillä tuolillani tai päästelen tyhmiä huomautuksia suustani. Eikä myöskään kenkään kurki olkani ylitse jos satun ihan vahingossa välillä selailemaan internetin uutisia ja videoita.

Elokuussa koittaa ankeampi arki, kun pysyvän toimiston sijaan tulen tekemään töitä useammissa kirjastoissa ja kotona. Mutta syksyn lähestyessä pääsen myös matkustelemaan enemmän. Vielä pitäisi jostain löytää hieman rahaa elo-syyskuulle, matka Budapestiin uskontotieteelliseen konferenssiin syö myös rahaa.

Elokuun aikana pyrin myös kuluttamaan aikaa maakunta-arkistossa kirkolliskokousten ja tuomiokapitulien kokousten sekä kiertokirjeiden selaamisessa. Niissä tosin ei niin kauaa vierähdä, kun etsimäni tekstit ovat vain pieni murto-osa niissä mapeissa olevista tavaroista.

Loka-marraskuussa aion apurahan turvin matkustaa Suomessa enemmän, haastatellen muutamia ja tonkien Helsingissä kansallisarkistoja yms. kivaa.

Kunhan nyt säilytään hengissä siihen saakka.

Kylmää kyytiä

Vielä heinäkuun ajan pidän hallussani tutkijanhuonetta Turun yliopiston pääkirjaston kellarissa. Talvella pidin huoneessa ylimääräistä villapaitaa. Kesällä käyn ulkona välillä lämmittelemässä. Eli huone on kohtuullisen viileä, ei kylmä, mutta viileä. Mielenkiintoista asiassa on se, että käyvävässä toimiva tehokas ilmastointi takaa tämän viileyden, mutta silti ei riittävää ilmanvaihtoa itse tutkijanhuoneisiin. No, onneksi on ikkuna jonka voi avata saadakseen välillä raitista ilmaa. Luksusta sekin.

Koko heinäkuun aion tehdä ahkerasti töitä, sillä vielä on monta lehteä ja vanhaa kirjasta selattavana kirjastossa. Kyseiseen huoneeseen voi kantaa myös lukusalilainaksi annettavat tavarat, minkä vuoksi nyt on otollinen aika käydä kaikki nämä läpi. Vaikka saisin tutkijanhuoneen muualta yliopistolta, lukusalilainoja ei pois rakennuksesta voi viedä - eli joutuisin selailemaan niitä lukusalissa.

Reilu 12 tuntia työtä päivässä, näinhän se kesä sujuu.

Ps. Plokin päivitys on jäänyt sairastelujen, kiireiden ja muiden murheiden vuoksi vähemmälle, mutta enköhän tästä vielä tapojani paranna.

Koodaamisen ihanuudesta

Kyselylomakkeiden käsittelyssä kuluu aina aikaa. Jos kyselyjä on tarkoitus käsitellä tietokoneella tilastollisesti, täytyy niiden vastaukset joko olla numerollisessa muodossa tai muuttaa sellaisiksi. Omassa kyselylomakkeessani eniten päänvaivaa tuottavat ammattien koodaamiset numeroiksi. Tilastokeskuksen sivuilta toki saa avuksi hienon, kansainväliseen standardiin pohjautuvan, listan ammateista valmiilla numerovastaavuuksilla. Luetteloon ei kuitenkaan ole kirjoitettu kaikkia yksityiskohtaisia erikoisuuksia, puhumatta vanhoista ammateista (isovanhempien ammatteja kysyttäessä mennään parhaimmillaan yli vuosisata taaksepäin). Mihin esimerkiksi sijoittaisit pienpolttajan? Myöhemmin tulkinnassakin tulee esiin ongelmia myös ammattien arvon muuttumisesta. Oppiipa töitä tehdessä samalla myös eri ammateista eri aikoina, kun täytyy metsästää niitä sekä ymmärtää mistä alasta ja vaativuus- ja koulutustasosta on kysymys.

Kyselyvastausten kirjaamisvaiheen alusta

Aloittaessani kyselyvastauksien tallentamisen yhteiseen tiedostoon tein mielenkiintoisen havainnon. Havainto koski netissä täytetyn kyselyn vastaamisaikoja. Hajonta oli kohtuullinen, mitä selittänee venähtäneessä päässä sekin, että tietokoneella on helppo jättää yksi selainikkuna auki ja palata siihen myöhemmin. Näin ollen pidemmissä vastauksissa - pisin kesti puolitoista tuntia - vastaamiseen ei välttämättä ole mennyt niin pitkä aika kuin mitä lomakesivusto on ollut auki. Suurempi yllätys oli lyhyimmän vastauksen kesto. Yleisin vastausaika - 25-35min - oli jo sekin hyvä tahti vastata kyselyyn, huomattavasti nopeampi kuin paperiversion täyttäneillä koehenkilöillä (jotka tosin keskittyivät osittain myös tutkijan nälvimiseen lomakkeen täyttämisen ohessa). Yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Tämä yksilö oli suoriutunut tehtävästä 19 minuutissa. Moni kysely vie varmasti paljon vähemmänkin aikaa, mutta tässä kyseisessä kyselyssä vastauslomakkeessa oli 166 kohtaa ruksittavana tai kirjoitettavana. Tahti on alle seitsemän sekuntia per vastaus. Onhan tuohon varmasti mahdollista vastata nopeamminkin, mutta kysymykset isän äidin kumminkaiman perhetutun ammatista ja uskonnollisuudesta tai moraaliset kysymykset tarkoilla sananmuodoilla eivät ole aina niitä nopeimmin vastattavia.

Vastauksia tuli ruhtinaalliset 132, mistä sitten pitäisi venyttää sopivasti yleistettävissä oleva tutkimustulos.