Tohtoroitumisesta

Nyt se on virallista. Tohtori Teemu T. Mantsinen on tällä viikolla tullut todelliseksi henkilöksi, jonka sosiaalinen asema on saanut sinettinsä tutkintotodistuksen muodossa. Ei äitini 70-luvulla arvannut, mitä siitä huutavasta rääpäleestä vielä tulisi. Ei isoveljeni 80-luvulla olisi uskonut, mitä se kitisevä pikkuveli isompana saavuttaisi. Mitä tästä opimme? Ihmisalkiosta voi kehittyä täysikasvuinen ajatteleva ja toimiva yksilö, yhteiskunnan osa ja itsetietoinen pätijä sekä tieteellisiä saavutuksia tavoitteleva ihminen.

Tästä eteenpäin hän, tohtori Mantsinen, opettelee olemaan tohtorillinen. Mitä se pitää sisällään, on samalla sekä mysteeri että pitkän prosessin jälkeen jo todellisuus. Ihmisestä ei tule tohtori ja ammattilainen yhdessä yössä, paitsi tutkintoteknisessä mielessä. Yliopistollinen kasvu ja kehitys tiivistävät opiskelijan osaamisen ja ammatillisuuden vuosien saatossa paineen alla mustasta hiilestä kirkkaaksi timantiksi - vaikkakin usein hiomattomaksi. Timantin hiominen toteutuu käytännön työssä, tieteellisen pätevyyden osoittamisessa ja opitun tietouden jalostamisessa uusiksi tuloksiksi, sovellutuksiksi ja hyödyksi ihmiskunnalle. Näin ainakin tutkijan omissa unelmissa.

Tämä tohtorintutkinnon saavuttaminen tarkoittaa myös sitä, että tämä ploki saa päätöksensä. Kuten titteli julisti, aiheena oli elämäni ennen tohtorinarvoa. Aluksi tiheämmin, myöhemmin harvemmin, mutta silti loppuun asti kestäen olen päivittänyt ajatuksiani tiestä tähän pisteeseen asti. Kiitän plokin lukijoita (niitä molempia) ja jatkan kirjoittamistani toisilla sivuilla. Virallisemmat kotisivuni sijaitsevat tällä hetkellä osoitteessa teemutmantsinen.wordpress.com, kolmannella kotimaisella kielellä eli enklanniksi. Joskus muistan kirjoittaa myös uskontotieteen omaan blogiin. Tutkimuksiin liittyen muut julkaisut kertovat jatkossa tohtoroitumisen konkreettisesta puolesta, vaikkakin usein sisäpiirikielellä, jota tieteellisissä julkaisuissa viljellään.

Kiitos ja kuittaus,
Tohtori Mantsinen, Teemu T. Mantsinen

Tutkinnon anomisesta

Tohtorintutkinto koostuu Turun yliopistossa väitöskirjasta sekä sitä tukevista jatko-opinnoista (60op). Nämä kaikki suoritukset voidaan hyväksyä periaatteessa jo useampi kuukausi ennen varsinaista ja virallista valmistumispäivää. Itse sain vaadittavat jatko-opintosuoritukset valmiiksi jo viime, tai ehkä jo toissavuonna. Väitöskirjakin arvotettiin kriteerit täyttäväksi jo toukokuussa, kun esitarkastajat olivat saaneet työnsä valmiiksi. Tohtoritutkinnon arvolle sopivasti valmistuminen vaatii kuitenkin vielä pitkällisemmän byrokraattisen tien rituaaleineen ja liminaalivaiheineen.

Syyskuun 13. päivä, onnenpäivänä, suoritettiin prosessin julkinen rituaali, tohtorinväitös. Tämän juhlan kliimaksi oli arvollinen julistus: esitän väitöskirjaa hyväksyttäväksi. Rituaalimuseoon joidenkin mielestä sopiva päivä oli täynnä suorittamista ja seremoniaa. Mainittakoon että itse pidin nimenomaan päivän rutiiniluonteesta, sen rakenteellisesta jylhyydestä - ettei vain kenellekään tule virheellistä mielikuvaa. Väitöspäivän jälkeen vastaväittäjä laatii lausunnon kuukauden kuluessa ja kustos kirjoittaa pöytäkirjan arvostelulautakunnan kokouksesta. Nämä kirjeet näytetään väittelijälle, joka joko hyväksyy lausunnot tai laatii vastineen. Tämän jälkeen dekaani hyväksyy väitöskirjan. Seuraavaksi oppiaineen sihteeri kirjaa suorituksen opintorekisteriin. Tässä vaiheessa FM(väit.) voi kirjoittaa anomuksen tiedekunnalle, jossa hän anelee suoritustensa perusteella tutkintoa itselleen. Viikon kuluttua tästä anomuksesta dekaani allekirjoittaa tutkimuksen ja tutkinto toimitetaan valmistuneelle.

Byrokraattista pyörää on aikojen saatossa kevennetty. Nyt esimerkiksi tiedekuntaneuvosto on delegoinut valtaa dekaanille, minkä vuoksi väitöskirja-lausunnot eivät enää mene neuvoston hyväksyttäväksi - ellei FM(väit.) esitä vastinetta ja kiihkeästi vaadi muutosta. Koko tämä prosessi kasvattaa odotusta ja tuo lopulta täyttymyksen tunteen, kun tutkintopaperi on vihdoin vuosien työn ja kuukausien odotuksen jälkeen käsissä. Tai näin uskon, sillä oma tutkintotodistukseni tulee minulle vasta ensi viikolla. Sitten onkin aika juhlia. Sitä odotellessa...