Kieli on haaste. Kieli on mahdollisuus. Kieli voi luoda ja rajoittaa, sillä voi todistella ja kumota sekä nolata niin itsensä kuin toisensa. Kieli ei tietenkään ole mitään ilman aivoja, joissa kieltä käsitellään ja tulkitaan sekä jalostetaan eteenpäin. Ihminen käyttää kieltä joskus hyvinkin itsepäisesti. Eikä tällöin aina ole kyse siitä, onko henkilö oppinut vai muuten vain sitoutunut mielipiteisiinsä. Oman kielen oikeassa olemisen harha on lumoavaa. Hieno perustelu, jonka ymmärtää kumoavan kaikki vastaväitteet, voi olla kuitenkin sama perustelu, jota vastapuoli käyttää osoittaakseen oman kantansa pätevyyden.
Tällä viikolla yksi professori iloitsi ja riemuitsi, kuinka dna-ketjujen samankaltaisuus ihmisillä ja monilla eläimillä todistaa mahtavasti siitä, että nämä ovat sukua, ja samalla kumoaa kaikki vastaväitteet, etenkin ns. älykkään suunnittelun agendan. En voinut kuitenkaan olla toteamatta, että saman väitteen voisi asettaa kreationistin suuhun, ja "ping", katso: kreationisti iloitsee, kuinka samankaltainen dna-ketju todistaa, miten yliluonnollinen olio on käyttänyt samanlaisia rakennusaineita kaikkien elävien olentojen luomiseen, mutta silti tehnyt ihmisestä erilaisen. Niin vähän, mutta silti niin paljon. Molemmat iloitsevat, toistensa ohi, mutta ilo se on ilo yksipuolinenkin.
Yksi kielen haasteista on myös se, että osapuolet puhuvat helposti toistensa ohi. Kun samoille sanoille on molemmilla omat tulkintansa sekä mielipiteillä kuurot korvansa, ei auta, vaikka kuinka huutaisi. Toisen argumentointi ei avaudu, koska sille ei ole aakkosia omassa symboliuniversumissa.
Näiden keskellä pitäisi ihmisen vakuuttaa pätevyyttään milloin missäkin. Tosiasiaksi jää, ettei pätevyyttään voi vakuuttaa kaikille, vain tietylle piirille, joka tulkitsee sanoja suunnilleen samansuuntaisesti kuin puhuja. Ja tällöinkin sanojen tueksi vaaditaan esimerkkejä ja selitystä, jotta varmistetaan samantyylinen tulkinta.
Pessimistinen elämänasenne? Mitä muuta uutta?
Tällä viikolla yksi professori iloitsi ja riemuitsi, kuinka dna-ketjujen samankaltaisuus ihmisillä ja monilla eläimillä todistaa mahtavasti siitä, että nämä ovat sukua, ja samalla kumoaa kaikki vastaväitteet, etenkin ns. älykkään suunnittelun agendan. En voinut kuitenkaan olla toteamatta, että saman väitteen voisi asettaa kreationistin suuhun, ja "ping", katso: kreationisti iloitsee, kuinka samankaltainen dna-ketju todistaa, miten yliluonnollinen olio on käyttänyt samanlaisia rakennusaineita kaikkien elävien olentojen luomiseen, mutta silti tehnyt ihmisestä erilaisen. Niin vähän, mutta silti niin paljon. Molemmat iloitsevat, toistensa ohi, mutta ilo se on ilo yksipuolinenkin.
Yksi kielen haasteista on myös se, että osapuolet puhuvat helposti toistensa ohi. Kun samoille sanoille on molemmilla omat tulkintansa sekä mielipiteillä kuurot korvansa, ei auta, vaikka kuinka huutaisi. Toisen argumentointi ei avaudu, koska sille ei ole aakkosia omassa symboliuniversumissa.
Näiden keskellä pitäisi ihmisen vakuuttaa pätevyyttään milloin missäkin. Tosiasiaksi jää, ettei pätevyyttään voi vakuuttaa kaikille, vain tietylle piirille, joka tulkitsee sanoja suunnilleen samansuuntaisesti kuin puhuja. Ja tällöinkin sanojen tueksi vaaditaan esimerkkejä ja selitystä, jotta varmistetaan samantyylinen tulkinta.
Pessimistinen elämänasenne? Mitä muuta uutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti