Uskonnollisia liikkeitä luokitellaan monin eri tavoin. Suosittuja ovat jaottelut suhteesta ympäröivään maailmaan, omaan ainutlaatuisuuteen, opilliset erot, ritualistiset erot, joitakin mainitakseni. Uudet ajat asettavat uusia haasteita ja uusia vaatimuksia. Koska ihminen ja yhteiskunta muuttuvat, myös osat yhteiskunnassa, ihmisten piirit muuttuvat. Intressit ja kriteerit vaihtuvat tai saavat eri painotuksia, mikä asettaa tutkijan ja tulkitsijan eteen haasteita pysyä perässä, ajankohtaistaa näkemyksiään ja selityksiään.
Uusien virtausten lisäksi käy kuitenkin myös niin, että vanhoja, aiemmin käsittelemättömiä tai sivuutettuja, kriteereitä löydetään selittämään ilmiöitä ja sitoumuksia. Kuten muotivirtaukset, ihmisten kiinnostukset ja puheenaiheet tahtovat kiertää kehää. Mitä uutta auringon alla? Kiista rationaalisuuden ja intuition välillä putkahtelee esiin aina välillä. Kapitalismin ja sosialismin kiista näytti jo kuolevan, mutta katso: se elää yhä. Näillä kaikilla on merkitystä myös uskonnollisten liikkeiden tutkijalle. Paitsi ihmisten orientoituminen ja elämänfilosofia, myös liikkeiden vetovoima heijastelee aikaansa; alistumalla, muuttumalla tai torjumalla liikkeet säilyttävät vetovoimaansa samoin ajattelevien ihmisten ja ryhmien keskellä.
Miten tästä kaikesta pääsee tieteelliseen teoriaan? Vaikea sanoa, mutta yritys on kova. Väitöskirjassani pitäisi tämänkaltaiseen ajatuksenjuoksuun ottaa kantaa ja sitä kehittää. Miten liike muuttuu; muuttavatko sitä muuttuneet ihmiset vai muuttuuko liike muuttuvien ihmisten tavoittamiseksi? Joku näin, toinen toisin, sanoisin. Onneksi ja harmiksi keskityn vain yhteen liikkeeseen, mutta eiköhän siitäkin jotain irtoa.
Uusien virtausten lisäksi käy kuitenkin myös niin, että vanhoja, aiemmin käsittelemättömiä tai sivuutettuja, kriteereitä löydetään selittämään ilmiöitä ja sitoumuksia. Kuten muotivirtaukset, ihmisten kiinnostukset ja puheenaiheet tahtovat kiertää kehää. Mitä uutta auringon alla? Kiista rationaalisuuden ja intuition välillä putkahtelee esiin aina välillä. Kapitalismin ja sosialismin kiista näytti jo kuolevan, mutta katso: se elää yhä. Näillä kaikilla on merkitystä myös uskonnollisten liikkeiden tutkijalle. Paitsi ihmisten orientoituminen ja elämänfilosofia, myös liikkeiden vetovoima heijastelee aikaansa; alistumalla, muuttumalla tai torjumalla liikkeet säilyttävät vetovoimaansa samoin ajattelevien ihmisten ja ryhmien keskellä.
Miten tästä kaikesta pääsee tieteelliseen teoriaan? Vaikea sanoa, mutta yritys on kova. Väitöskirjassani pitäisi tämänkaltaiseen ajatuksenjuoksuun ottaa kantaa ja sitä kehittää. Miten liike muuttuu; muuttavatko sitä muuttuneet ihmiset vai muuttuuko liike muuttuvien ihmisten tavoittamiseksi? Joku näin, toinen toisin, sanoisin. Onneksi ja harmiksi keskityn vain yhteen liikkeeseen, mutta eiköhän siitäkin jotain irtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti