tiistai 27. heinäkuuta 2010

Johtajuuksista

Max Weberin teorioista yksi tunnettu on johtajuuden kehittyminen ja jako karismaattiseen, patriarkaaliseen ja byrokraattiseen johtajuuteen. Ekonomisen ja kapitalistisen ytimensä lisäksi teoria koskettaa myös yhteisömuotoja yleensä, myös uskonnollisia yhteisöjä. Tunnetuin termi tästä vyyhdistä on karisman rutinoituminen, mikä liittyy ryhmän tai organisaation muutosprosessiin, miten alkukantaisesta yhteisöstä kasvaa byrokraattinen koneisto.

Oman tutkimuskohteeni piiristä löytyy myös kaikkia kolmea johtajuutta, auktoriteettiutta. Karismaattista johtajuutta edustavat helluntaiherätyksessä evankelistat, profetoijat ja muut näihin rinnastettavat, jotka saavat auktoriteettinsa ja uskottavuutensa temporaalisesti, kussakin puhetilanteessa tai rituaalissa. Patriarkaalista johtajuutta edustavat vanhimmistot, jotka koostuvat paikallisseurakunnan pidempiaikaisista jäsenistä ja ovat tunnettuja yhteisön keskellä sekä sen valitsemia. Byrokraattisimmaksi johtajuudeksi nousevat pastorit, jotka useimmiten ovat muutamia vuosia yhdellä paikkakunnalla ja siirtyvät seuraaville aina erillisten sopimusten auktorisoimina. Helluntaipastoreiden valtuudet eivät ole tosin aina tulleet byrokraattisesta auktoriteetista, vaan juuret ovat karismaattisessa auktoriteettimuodossa. Nykyään pastorit ovat kuitenkin yhä koulutetumpia ja selkeämmin byrokraattisessa palvelusuhteessa työnantajaansa, paikallisseurakuntaan. Virka tuo heille uskottavuutta siinä missä evankelistalle palava puhe, vaikka moni pastori tarvitseekin tietynlaisen diskurssi- ja maneerivaraston tullakseen valituksi. Pastorit voidaan kuitenkin erottaa, kun taas kiertävät evankelistat ja profetoijat ovat vapaamman auktoriteetin piirissä.

Omaan tutkimukseeni tämä asetelma tuo mielenkiintoa jälleen yhdeltä kannalta. Esioletuksellisesti voisi kuvitella, että alemmat ja kouluttamattomat yhteiskuntaluokat suosisivat spontaania ja tunnepitoista, karismaattista auktoriteettia enemmän kuin keskiluokkaiset ja urautuneet kouluja käyneet muut luokat. Syksyllä alkava aineistonkeruu tuo tähän hypoteesiin vahvistusta tai korjausta, mitä innolla odotan. Todennäköisesti luottamuksessa vanhimmistoon tai pastoreihin eroja ei paljon synny, mutta evankelistojen ja profetoijien kohdalla kysymys on jo kutkuttavampi. Mutta tästä enemmän tiukan copyrightin suojelemana tulevissa kirjoissa.

Uskotko tv-evankelistaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti