Kaiken täydellisyyteni keskellä olen pitänyt itselläni oikeuden olla vajavainen ainakin jossakin kohden. Yleisesti olen harrastanut tätä vajavaisuuden oikeuttani kirjoittamisen lahjassa. Pidän edelleenkin kiinni tästä armoituksesta, mutta silti olen joutunut huomaamaan olevani taipuvainen unohtamaan vakaumukseni. Kirjoittaessani tällä hetkellä pakollista pullaa, vaikkakin kiinnostavaa, seminaarityötä, huomaan kauhukseni, että olen oppinut käyttämään sanoja tavalla, jolla pääsen kirjoittamisessa nopeammin eteenpäin kuin viitisenkin vuotta sitten. Tieteellinen tekstihän on usein sitä, että laitetaan "oikeita sanoja" oikeaan järjestykseen, jolloin kaikkiluulevat professorit ja assistentit ajattelevat lukevansa jotain taivaallista. Täydellisyyttä en edes halua tavoitella kirjoittamisessa, koska silloin pitäisi ensinnäkin opetella kaiken maailman ihmeellisiä nippelitietoja ja toiseksi luopua kielenkäytön vapaasta ja boheemista tavasta. Viva la revolucion e hombre loco!
Väsynyt kirjoittaja häipyy nyt kyllä tekemään vaihteeksi jotain aivan muuta kuin kirjoittamaan tai lukemaan...
Väsynyt kirjoittaja häipyy nyt kyllä tekemään vaihteeksi jotain aivan muuta kuin kirjoittamaan tai lukemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti