"When life gives you lemons, make lemonade", sanoo kulunut sanonta. Tätä noudattaakseni päätin tänään yrittää nähdä asioita positiivisemmassa valossa. Eilen luin jännityksensekaisin tuntein apurahapäätöksistä, vain saadakseni selville, etten mitään rahaa saanutkaan. Turhautunein mielin vietin pimenevän iltani synkemmissä ajatuksissa. Mutta tänään oivalsin jotain. Puhuessani asiasta toisen tutkijan kanssa, huomasin toteavani, että pitää nähdä asiat positiivisessa valossa: nimittäin eihän tämä nyt ole ainut pieleen menevä asia elämässä. Kun on kerran paljon muutakin murehdittavaa, niin miksi sitten tästä murehtisi. Miksi murehtisi mistään? Olisi vain. Antaisi kukkien laulaa ja lintujen loistaa väriloistossaan. Nauttisi päivänpaisteen kuulaudesta ja talvi-ilman lämmöstä. Kääntäisi kaikki toisinpäin. Itsepetoksessa kun elämä sujuu paljon euforisemmin. Täytyy vain varoa, ettei liioittele niin paljon, että joku ystävällinen tuttava kehoittaisi hankkiutumaan kuuluisalle Kupittaalle. Anna elämän voittaa, et itse kuitenkaan voi. Pessimistinen optimismi on suomalaisen mielen suurimpia keksintöjä, eikä siihen kukaan muu taitaisi kyetäkään. Tai tuskin edes haluaisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti