Hull... anteeksi, kunnianhimosta

Kirjoitusprosessi etenee, ja väitöskirjan kokonaisuus alkaa hahmottumaan. Materiaalia, teorioita, ideoita sekä aineksia on runsaasti, mutta silti edelleen kunnianhimoisia älynväläyksiä nousee esille. Viimeisin tämänlainen hulluus löytyi ajatuksesta päätellä kohdeyhteisön, Turun helluntaiseurakunnan, perustajajäsenten ammattiasema - siis vuonna 1921. Mutta koska ketään tämän tilanteen tuntijaa ei ole elossa, eikä seurakunnalla ollut mitään intressiä pitää yksilökohtaista rekisteriä, täytyy tieto kaivaa jostain muualta. Mutta mistä? Vaikka lähtökohtana on vain lista nimiä, ei hätää, innokas tutkija löytää keinot. Ei välttämättä helppoja keinoja, mutta kuka niitä kaipaisi, haasteita täytyy ihmisellä olla - vain tuskan ja ahdistuksen kautta tuntee elävänsä, vai miten se meni. Maakunta-arkistosta löytyy Turun kaupungista ja kaupunkilaisista monenlaista tietoa. Esimerkiksi sieltä löytyvät verotiedot menneiltä vuosilta, myös vuodelta 1921. Tuolloin Turussa asui vain noin 62 tuhatta asukasta, kun Maaria luetaan mukaan, eivätkä näistä kaikki olleet verovelvollisia. Mutta onneksi tehtävä ei ole ihan näin helppo - tiedot ovat nimittäin kaupunginosa- ja talokohtaisesti, ei suinkaan aakkosjärjestyksessä, missään vaiheessa. Ensimmäisellä yrittämällä löysinkin jo neljä nimeä, joista yksi oli 'predikant' eli saarnaaja - kolmessa tunnissa. Seuraavalla kerralla pitäisi varata pidempi jakso, kunhan ehtii. Saa nähdä, tuleeko projektista mitään ja onko sen paljastama informaatio käyttökelpoinen, mutta ainakin se antaa yhden mahdollisuuden tuntea olevansa ahkera - ja ehkä vähän hullukin.

Runsaudenpulasta

Kirjoitusvaiheen ollessa tiiviimmillään yksi jo aiemmin tiedostettu haaste pyrkii jälleen esille. Aineistoa, materiaalia, aiheita ja muita on runsaasti, mutta tilaa vain rajallisesti. Tarkoituksena on kirjoittaa eri aiheista muitakin kirjoja sekä artikkeleita, joten siltä kannalta asiassa ei ole ongelmaa - aineistot ja aiheet tulevat kyllä käytetyksi. Mutta se mikä on tämän hetkinen haaste, on se, ettei näitä kirjoituksia ole vielä olemassa, jolloin tämän väitöskirjan alaviitteissä joudun selittämään paljon sellaista, mihin voisin myöhemmin viitata vain niillä tulevilla kirjoituksilla. Koska helluntailaista uskonnollisuutta ei ole uskontotieteen metodein tutkittu kuin pinnallisesti, omat työni ovat monessa asiassa ensimmäiset yritykset hahmottaa joitakin uskonnon osa-alueita. Hätä ei silti ole suuri - eniten vaivaa se tuottaa omalle päälle, kun joudun jättämään monet kiinnostavat aiheet tässä kirjassa nopeiden yleiskatsausten tasolle. Yksinkertaiset yleistykset eivät ole ne mieluisin tapa tehdä tieteellistä tekstiä.

Viimeisen vuoden tuskasta

Tarkoitukseni on väitellä tutkimuksestani ensi vuonna, eli 2013. Väitöskirja on suunnilleen alkuperäisessä aikataulussa, jossa ajoitin valmistumisen keväälle 2013. Sillä, valmistunko keväällä tai syksyllä, ei ole maailman suurinta merkitystä. Kunhan nyt valmistun ja pääsen miettimään seuraavia työttömyys.... anteeksi työjaksojani.

Todennäköisesti valmistumisjuhlani ovat Roomassa syyskuun lopulla, mutta tämän päätöksen aika ei ole vielä. Ensin pitäisi saada väitöskirjan ensimmäinen versio, käsikirjojitus, valmiiksi tämän kuun aikana. Kiireinen kesä on tiedossa, mutta eiköhän siitä jonkun näköinen paketti saada kursittua kasaan. Sen jälkeen koittaa kiireinen syksy, kun käsikirjoituksen pohjalta lähdetään väitöskirjaa muuttamaan lopulliseen asuun. Riippuen siitä kuinka paljon muutoksia ja paikkailua käsikirjoituksen pohjalta ohjaajat vaativat, esitarkastukseen siirrytään joko ihan loppuvuonna tai sitten keväämmällä. Tärkeintä on saada kerrankin julkaisukelpoista tekstiä.
Kun väitöskirja on saatu esitarkastukseen, koittaa kiire artikkeleiden kirjoittamiselle. Niitä pitäisi saada jo sitä ennen, mutta varsinkin esitarkastuksen aikana mahdollisimman montakirjoitettua, suomeksi ja enklanniksi. Pakko sitä on itseään jollakin myydä, ja kun ei ulkonäöllä niin sitten kirjoituksilla. Ehkä tästä vielä ura syntyy - kunnes joku toisin näyttää.
Mutta yhteen summattuna, kiireinen vuosi on edessä, ja jo meneillään. Sosiaaliselle elämälle voi sen jälkeen olla hieman enemmän aikaa, toivottavasti. Mutta ainakin voisi sen jälkeen sanoa onnellisena: olen tohtori, mutta en sellainen joka auttaa ihmisiä.