Kirjojen hamstraamisesta

Eräs kollegani tokaisi pari viikkoa sitten, nähdessäni kirjaostokseni sosiologipäivillä: hamstraaja. Vaikka kyseessä oli humoristinen heitto, on siinä kenties joku totuuden siemen. Vaikka en ole lähelläkään sellaista tilaa, että minut voitaisiin ilmoittaa tv-ohjelmaan "hoarders", tapani ja tavoitteeni on kuitenkin kerätä kirjoja runsain määrin. Kirjojen keräämiseen on silti omat kriteerinsä, mitä tahansa kirjoja en suinkaan keräile. Kyseessä on 99-prosenttisesti ammattikirjallisuus, johon luen myös harrastuksen vuoksi ostetut historiakirjat. Kirjastoni on vähäisen apurahamäärän vuoksi vieläkin vajaan 700 niteen hyllyrivi, mutta parannusta on odotettavissa. Tämä luo toisaalta paineita tulevaan asunnonetsintään, kun joudun tästä asunnosta luopumaan kahden vuoden sisällä (ylioppilaskyläsäätiön asunto jatko-opiskelijan statuksen omaavalle). Jos asuntoon ei mahdu 4m x 2,7m kirjahyllyä, on se auttamattoman pieni asunnoksi. Ja hieman kasvuvaraakin pitää olla.

Mutta merkittävämpi hamstraustilanne liittyy kuitenkin suoraan väitöskirjan kirjoittamiseen ja muihin kirjastoihin. Käsikirjoitusta työstäessäni olen haalinut ruokapöydälleni parisataa teosta muista kirjastoista. Turun yliopiston kirjaston kirjoja on lainassa vaivaiset 184, ja lisäksi muutamia Åbo Akademista, Donnerska Institutilta ja Kaupunginkirjastosta. Kesäkuussa voinen luopua osasta kirjoja, kun väitöskirja on esitarkastuksessa. Mutta sitä ennen - kai sitä vielä muutaman kirjan jostain löytäisi pöytää koristamaan...

Viilauksesta ja pilkun lähentelemisyrityksistä

Parhaillaan viimeistelen ahkerasti väitöskirjani käsikirjoitusta. Toiveissa on saada käsikirjoitus valmiiksi esitarkastusta varten vielä ennen kesää. Tämä toive näyttää olevan realistinen, mutta vaatii edelleen paljon töitä. Suuret linjat ovat jo paikallaan, mutta nyt on vuorossa argumentoinnin tähdentäminen ja parantaminen sekä yksityiskohtien, viittausten sekä kirjoitusasun kohennus. Pieneen ja pikkutarkkaan työhön saa kulumaan aikaa ja kärsivällisyyttä hyvinkin lahjakkaasti. Toivottavasti lopputuloksena on katseen- ja tarkastelunkestävä väitöskirja. Tässä vaiheessa, kun vielä työstän kirjoitusta, olo on välillä kahtiajakoinen: toisaalta ihmettelen, kuka on kirjoittanut näin poukkoilevaa tekstiä, toisaalta ihmettelen, olenko oikeasti osannut kirjoittaa jotain noin jännää ja fiksua. Kaikesta päätellen koulutus ja itsensä aktiivinen kehittäminen on tuottanut tulosta, ja voinen hetkisen päästä kutsua itseäni jo täysiveriseksi ammattilaiseksi. Sitä odotellessa käyn intiimiin suhteeseen pilkkujen kanssa - niiden täytyy osua kohdilleen.

Ps. Monista lupauksistani ja toivestani huolimatta plokini päivittyy edelleen turhan satunnaisesti. En lupaa, mutta yritän jatkossa enemmän.