Kovalla tohinalla viimeistelen tällä ja ensi viikolla väitöskirjani käsikirjoitusta. Kahden viikon päästä sen pitäisi lähteä esitarkastukseen, joten voimia ei tee edes mieli säästellä. Mutta siinä ohessa on jo suunniteltava tulevia. Lähetinkin tänään ensimmäisen post doc -tutkimuksen apurahahakemuksen Wihurille. Syksyllä olisi tarkoitus hakea muutakin rahaa ja ehkä isompiinkin projekteihin. Mutta niistä silloin lisää.
Parin viikon ajan pääasia on väitöskirjan käsikirjoitus, jonka hiominen on loppusuoralla. Vielä vähän jos, no ehkä tuosta tuota, tämä ei nyt käy, pikkasen pois tuosta ja tuonne lisää. Siinäpä ne mietteet tiivistetysti. Jäljen on oltava hyvää, sillä vähempään en tyydy. Voi toki olla, että eläkkeelle ehtiessäni nauran oman väitöskirjani maan rakoon naiivina ja heppoisena. No, olisinpahan silloin edes oppinut elämässä jotain ja tullut paremmaksi, joten toivottavasti naurankin.
Toukokuun kunniaksi sain työpisteen yliopiston tiloista, Sirkkalan Historicumista. Jaan huoneen viiden muun tutkijan kanssa ja toistaiseksi porukka on osoittautunut leppoisan mukavaksi. Melkein rupeaa paineita tulemaan omasta käyttäytymisestäni, hihittelen yksinäni ja hönisen outoja... No ehkä nyt ei sentään. Työpiste ja oma työkone kuitenkin auttaa suunnattoman paljon väitöskirjan viimeistelyvaiheen joutuisaa etenemistä. Useimmiten olen viimeinen työhuoneessa, muiden lähtiessä viimeistään kuudelta kotiin. Heillä on kai se "elämä", joka minunkin pitäisi hankkia, kunhan tämän väitöskirjan saan valmiiksi.
Mutta ehtiihän sitä sosiaalista elämää olla väitöskirjan jälkeenkin, eihän siihen enää kauaa ole... eihän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti