Väitöskirjassani yksi kantava osa selitysmalliani on rationaalisen valinnan käsite. Tämä perustuu sille ajatukselle, että ihminen on rationaalinen olento, joka tekee omista premisseistään lähtien johtopäätöksiä ja valintoja jäljitettävillä prosesseilla. Ihmiset kuitenkin ymmärtävät rationaalisuuden useammalla eri tavalla, eikä tämä yksinkertainen (?) lähestymistapa näytä kaikille itsestäänselvyydeltä. Monille rationaalisuudesta tulee mieleen ensimmäisenä älykkyys ja älylliset päätökset. Mutta mitä on älykkyys ja mitä ovat älykkäät johtopäätökset? Yhdestä lähtökohdasta perusteltu looginen johtopäätös voi näyttää toisista olosuhteista katsottuna täysin järjettömältä ajatukselta. Jos yksilö ei tiedä samoja lähtökohtia, on hänen vaikea ymmärtää valintoja. Jos yksilö ei jaa samaa esimerkiksi poliittista agendaa, on hänen vaikeampi ymmärtää valittuja keinoja. Sosiaalisen elämän valintojen absoluuttisen älykkyyden mittaaminen on kyseenalaista, koska tällöin pitäisi ensin määritellä kaikki premissit sekä täydellisten valintojen ehdot. Esimerkiksi moraalille voi olla useita perusteita, mutta käytännössä valittu moraali on kyse valitusta kokonaiskulttuurista ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Jos moraali ei saa perustua yhdelle, mikä tekee sen toisen lähtökohdan paremmaksi? Ei välttämättä mikään, ehkä ainoastaan vain usko tämän lähtökohdan absoluuttiseen hyvyyteen - oli sitten kyseessä uskonnollinen tai ei-uskonnollinen ohjenuora.
Päästäänkö tästä rationaalisen valinnan relativistisuuteen? Jos haluaa, niin kyllä, mutta pakko ei ole sillekään tielle poiketa. Yhteisöt määräävät usein näkyvien linjojen sekä arvojen suunnan. Mutta nämä yhteisötkin koostuvat ihmisistä. Ihmisen ruumiillisuuteen - juurtuneeseen kokemuksellisuuteen perustuvaan tietoon ja olemiseen - pohjautuvat arviot voivat antaa jotain osviittaa siitä, mitkä valinnat ovat ihmiselle ja siten ihmisyhteisöille edullisia. Jos vielä vältetään joutumasta yksittäisten anomalioiden tilastollisen virheen harhauttamaksi, on ehkä mahdollista tehdä yhteisöllisesti edullisia valintoja. Ehkä. Ongelmaksi silti nousevat valintojen muut vaikutukset. Vaikka päämäärän mukaiset valinnat on otettu, on muiden oheisvaikutusten ja niiden seurausten määrä niin suuri, että ne eivät välttämättä ole ihmisen tiedossa, eivätkä kiinnostuksen kohteinakaan.
Mihin tämä päätön jauhanta johtaa? Siihen että ihminen on rationaalinen olento, mutta kaikki valinnat eivät tuota autuasta ikionnelaa koko luomakunnalle. Siihen että rationaalinen ihminen on riippuvainen päätöksissään ympäristöstään siinä määrin, että yksilönvapaus on kyseenalainen käsite. Siihen että liiallinen ajattelu aiheuttaa migreeniä. Siihen että tieto lisää tuskaa.
Se onkin mielenkiintoista, milloin yksilö tekee moraalissaan yhteisöllisesti edullisia valintoja ja ovatko nämä valinnat “globaalisti” kannattavia? Olemme kai kaikki nykyisin jonkinlaisia “maailman kansalaisia”, joiden lokaalit, yhteisölliset moraaliset valinnat heijastelevat myös isompia kuvioita. Tietoisuus vaikutuksista ei jää enää ehkä vain paikallisyhteisöön. Kyse on kai jonkinlaisesta globaalista toimijuudesta, joka ei ole yhteisönsä normeihin ja moraaliin kovinkaan sidottu. Kuuluminen ulottuu moniin yhteisöihin, joiden moraalisen käyttäytymisen esimerkkien ja yksilölle uskottavan argumentaation ristipaineesta nousevat ehkä ne omat ajatukset siitä, mikä on kannattavaa valita. Tietoa valintojen merkityksistä liikkuu hyvin monenlaisena “argumentaationa”, ja yksilö ehkä valitsee hänen selviytymiseen ja motiiveihin edulliset valinnat virtuaalisesti ymmärtämällä valintojenssa seurauksia ympärillään. Valintojen mahdollisuudet näyttäytyvät todellisuutena, jossa eri tahojen intressit, yhdessä omien intressien kanssa lyövät kättä ja kasvattavat good will:iä. Tämä on arvailua ja pelkistystä, koska vaikuttavia asioita on paljon, esim. myös identiteetin luominen valinnoilla yhteisössä ja kilpailutietoisuus. Moraali on vaikea kysymys ja löytyy erilaisia teorioita miten se vaikuttaa. Relatiivisuutta voi jollain tavoin selitellä pois, mutta aika selvää on sen konstruktiivisuus yhteisöjen ja kokemusten kautta.
VastaaPoistaKoska vaikuttavia asioita sekä huomioon mahdollisesti otettavia tekijöitä on niin paljon, ettei inhimillinen kapasiteetti kykene suoriutumaan siitä kohtuullisen lyhyessä ajassa, jokainen ihminen turvautuu päätöksenteossa paljon kulttuurisiin malleihin, joita on oppinut. "Valitsen tervehtimistavaksi Suomessa kättelyn, enkä suulle suutelemista, kohdatessani tuntemani suomalaisen miehen." Tämä valinta vaikuttaa yksinkertaiselta, mitä se onkin, ja juuri sen vuoksi sitä ei mielletä valinnaksi, koska se tapahtuu ikäänkuin automaattisesti. Joskus toki tulee ongelmalliseksi se, että yksilö luottaa oppimaansa malliin ilman sen miettimistä, josko se malli sittenkin olisi vahingollinen...
VastaaPoista