Väitöskirjani piti valmistua jo tämän vuoden puolella, mutta erinäisistä syistä väitös ja valmistuminen siirtyvät ensi vuodelle. Pitkittyvä prosessi tietenkin tuntuu, no pitkästyttävältä, mutta toisaalta tarjoaa mahdollisuuden tehdä väitöskirjasta hiotumman. Nyt tehdyn työn jälkeen - ja vielä enemmän tulevien viimeistelyjen jälkeen - väitöskirjan perusajatus tulee teoksesta paremmin selville. Tämän pitäisi hyödyttää tietenkin kaikkia osapuolia ja tuottaa enemmän mainetta ja kunniaa. No, pelkkä valmistuminen on jo riittävä saavutus tällä hetkellä. Muu tulee jos työ onnistuu ja on aihetta.
Luokkatutkimus on Suomessa(kin) vielä osin menneisyytensä vanki. Kaiketi niin lienee monissa muissakin tieteenalojen perinteissä. Luokkatutkimuksessa tämä näkyy siinä, että koulukuntarajat raahautuvat mukana ja tutkija, joka yhdistelee eri koulukuntien parhaita puolia, on tässä takapajuisessa perspektiivissä kummajainen, jota ei ymmärretä. Kansainvälisesti tarkasteltuna kulttuurinen lähestymistapa luokkatutkimukseen on silti 2000-luvun nouseva trendi ja näkee yhteiskuntaluokan aiempaa monipuolisemmassa ja kattavammassa valossa. Tämä on positiivinen askel, vaikkakin haasteellinen ja otettu kivisellä tiellä. Jotta oma ydinajatukseni tulisi tässä historiallisessa kilpailukentässä selkeästi esille, väitöskirjan tulee olla erittäin selkeä siinä, mitä ja miten se yrittää kertoa oleellisena asiana ja selittävänä kuviona. Samalla huolimattomuudet vähäpätöisissä sivujuonteissa ja taustoittavissa selityksissä on minimoitava, jotta ne eivät varastaisi huomiota. Jos lukija kiinnittyy epäoleelliseen sen puutteiden vuoksi, häneltä katoaa näköpiiristään täysin koko työn johtoajatus. Tämä on karussa maailmassa riittävä tuomaan turhaa kritiikkiä.
Yhdessä valokuvassa oli lohdullinen teksti portin yläpuolella: "Työ tekee vapaaksi". Vai olikos se sittenkin lohduton? Ken tästä käy, saa kaiken toivon... mitenkäs se nyt menikään? Saa toivon. Näin pitää väitöskirjantekijänkin asennoitua, nähdä positiivista kaikessa kurjuudessa ja julmuudessakin, vaikka loppusuora veisi viimeisetkin voimat. Kyllä se sieltä vielä tulee. Loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti