Kulttuurintutkijan työ vie antropologeja erilaisten ihmisryhmien luokse. Näitä ihmisryhmittymiä voidaan kutsua myös heimoiksi, paitsi sukulaissuhteen, myös esimerkiksi harrastussuhteen perusteella. Saman kulttuurisen merkitysjärjestelmän jakavat yksilöt muodostavat toistensa lähellä eläen sosiaalisia organismeja, joita ja joiden toimintaa tutkijat tarkkailevat, pyrkien ymmärtämään heidän käytöstään ja yhteistoimintaansa.
Tässä kuussa tein tutkimusmatkan Tampereelle, hämäläisen heimon pyhälle seudulle. Syy tälle matkalle oli akateeminen intressi tutustua yhteen paikallisyhteisöön, Pirkanmaan Perinteiseen Helluntaiseurakuntaan. Seurakunnan pitkä nimi juontaa Tampereen helluntaiseurakunnan entisen johtajan Jarmo Makkosen esitykseen, ettei kaupunkiin perustettava seurakunta voisi olla pelkkä helluntaiseurakunta, vaan erottauduttava alkuperäisestä myös nimityksensä peruteella. Seurakunta asettuu täysin helluntaiherätyksen perinteeseen, vaikka sillä hieman eroava nimi onkin. Huomioni yhteisön parissa olivat mielenkiintoisia ja näistä kirjoitan parissa tulevassa artikkelissa - ensisijaisesti pohjoismaista helluntailaisuutta käsittelevässä kirjassa, sen yhdessä luvussa. En siis tässä yhteydessä käsittele tätä matkaa sen enempää, vaan pidän yleisöä jännityksessä. Sen verran paljastan, kutkuttavasti, että tutkimusmatkan tulokset olivat analyysin kannalta merkittäviä ja johtopäätökset valottavat helluntailiikkeen muutospaineiden ja sosiaalisten jakojen kysymyksiä hyvin osuvasti.
Toisenlainen antropologinen intressi minulle avautui kun päädyin seuraavan viikon perjantaina Helsinkiin - jossa tätä nyt parhaillaan kirjoitan. Kävellessäni Akateemiseen kirjakauppaan, huomasin meedioissakin (tahallinen väännös, toim.huom.) keskustellun jonon, ensimmäisen niistä. Kyseessä oli Starbucks-kahvilaan johtava jono, jossa starbucks-heimoon kuuluvat natiivit (ja turistit) jonottivat saadakseen kahvipapuihin assosioituvia tuotteita. Käveltyäni hetken matkaa pidemmälle, näin myös näitä kyseiseen heimoon kuuluvia yksilöitä istumassa itsetietoisen näköisenä erinäisillä istuimeksi muotoilluilla kalusteilla, juoden rituaalijuomaansa. Suomalaiset ovat aina olleet innokkaita jonottamaan. Tässä tapauksessa kyseinen heimo on kuitenkin asteen sitoutuneempaa omaan kulttuurijärjestelmäänsä, mikä tekee ilmiöstä erityisen kiinnostuksen kohteen. Heidän rituaaliansa jäsentää kahvilabrändin pyhyys ja tämän pyhän sosiaalisesti rakentunut järjestys. Kuulumalla tähän heimoon ja tulemalla osaksi sen pyhistä uhrituotteista (nauttimalla starbucks-kahvia), yksilö osoittaa olevansa muotitietoinen, ajassa elävä ja merkityksellinen olio. Heimon jäsenet jakaantuvat toki useampaan alakulttuurin noudattajiin, esimerkiksi take-away-ihmiset ja laumaihmiset. Laumaihmiset ovat usein nuoria ja heidän rituaalisuorituksissaan näyttävyys on keino osoittaa heimostatus sekä oma pätevyys uskonnon kannattajana, tarkoitan heimon jäsenenä.
Toisenlaisen heimon kohtasin Strindbergin kahvilassa. Tämän heimon merkittävä motiivi yhteentulemiselle on statuksen osoittaminen. Tähän statukseen ei tarvita heimon ulkopuolista statusta, mutta esimerkiksi Ruben Stiller osoitti paikalla olollaan, että myös tämä ulkopuolinen status voidaan siirtää osaksi kyseisen heimon sosiaalista järjestystä. Statuskilpailun ohessa kyseiseen heimoon liittymisen motiiveja ovat esimerkiksi palveltavana olemisen motiivi. Pöytiintarjoilulla heimon papit (tarjoilijat) pitävät huolen rituaalivälineiden puhtaudesta sekä oikeasta menettelytavasta. Kolmannen heimon kohtasin Cafe Esplanadissa. Havainnoiduista heimoista tämä on kaikesta huolimatta ehkä heterogeenisin. Uskaltauduin kyseisen heimon pariin, vaikka joitakin vuosia sitten kohtasin kyseisessä tilassa yhden kaikkien aikojen välinpitämättömimmistä "palveluammattilaisista". Jonkinlainen itsearvontuntemus liittyykin tämän heimon tunnuspiirteisiin. Tilojen sisustus kertoo keskeneräisyydestä, jota kuitenkin pintasilauksellinen kiilto peittää. Heimo on kuitenkin tyytyväinen saadessaan osallistua rituaaleihin, vaikka sen erityisyys on vuosien saatossa jo hieman himmentynyt.
Valitettavasti tämä analyysi ei pääse tämän pidemmälle tässä tilassa - koska koneesta loppuu muuten pian akku. Tämä kuitenkin havainnollisti sitä antropologisen reflektion jaloutta, johon sieluni näillä viimeisimmillä matkoilla on runosuonen kukkiessa ylentynyt. Tätä jatkossa lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti