sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Väitöspäivän jälkimausta

Väitöspäivä oli ja meni. Päivää tukemaan tarkoitetut rakenteet ja suunnitelmat rakensivat radan, jota pitkin juhlakulkue kulki koko päivän. Tekemistä ja säätämistä riitti koko päiväksi ja kun huomio kiinnittyi ryhdin ja kurin ylläpitämiseen ja järjestyksestä huolehtimiseen, ei koko päivän aikana muistanut erityisesti kerätä stressiä ja paniikkia virallisista rituaaleista. Väitöstilaisuuden, karonkan ja jälkikaronkan suunniteltujen osuuksien loputtua alkoi olo rentoutumaan. Kun kaikki vieraat olivat saaneet tilatut tarjoilut säntillisesti eteensä, poistui viimeinenkin säätöpulma ja loppuilta sujui omalla painollaan. Karonkka- ja iltajuhlapaikkana toimi ravintola Pinella, joka tarjosi kauniit ja arvokkaat puitteet samanlaisille juhlille. Tarjoilijat osasivat hoitaa tehtävänsä hyvin - etenkin kun annoin heille pöytäkartan ja tarjoiluohjeet. Perinteinen kulttuurieliitin kohtaamispaikka puupinella oli onnistunut valinta rentoon pönöttämiseen kollegojen ja ystävien kanssa. Vieraat olivat tyytyväisiä, eikä väittelijällä itselläänkään ollut mitään varsinaista suurta valittamisen aihetta. Jännä päivä loppui yöllä valitussa valioseurassa Dom Perignonilla. Kruunu hienolle päivälle.

Tutkintotodistusta odotellessa...

perjantai 12. syyskuuta 2014

Väitösaatosta

Lauantaina 13.9.2014 kello 12 koittaa väitöstilaisuus, jossa allekirjoittanut pääsee suorittamaan tieteelliset rituaalit, jotka vaaditaan tohtorintutkintoon. Nyt, edellisen päivän iltana kaikki järjestelyt alkavat olla kunnossa. Vielä pitäisi harjoitella väitöstilaisuuden alkavaa lektiota ja valmistautua myös puolustamaan väitöstä, eli käydä läpi joitakin oleellisia kohtia omasta työstä sekä perusteita valinnoille siinä. Työtä ja tekemistä on riittänyt, ja vielä seuraavaksi päiväksi sitä riittää. Varsinainen tutkintopaperi on tämän jälkeen haettava, joten todelliset juhlat odottavat vielä viimeisiä päätöksiä ja virallisia rituaaleja.

Väitöspäivästä on joka tapauksessa tulossa kokemus, johon on vaikea etukäteen valmistautua. Se ensimmäinen väitös tulee vain kerran elämässä, kyseessä on yliopisto-opiskelun ehkä suurin huipentuma, mutta tähän päivään hypätään ikään kuin tuntemattomaan. Rituaalin osat ovat selkeät ja niiden eteneminen ennalta määrätty. Tältä osin mitään stressiä ei tule, koska raamit ohjaavat ja tukevat päivän kulkua. Suurempi kysymysmerkki on se, miten kaikki pysyy hallinnassa ja mikä on todellinen tunnetila itse tilaisuudessa. Aina voi valmistautua väärin, kun ei tiedä mihin sitten loppujen lopuksi valmistautuukaan.

Mutta kaikesta tästä olen viisaampi vuorokauden kuluttua. Väitöksen jälkeisiä tunnelmia odotellessa.