Lauantaina 13.9.2014 kello 12 koittaa väitöstilaisuus, jossa allekirjoittanut pääsee suorittamaan tieteelliset rituaalit, jotka vaaditaan tohtorintutkintoon. Nyt, edellisen päivän iltana kaikki järjestelyt alkavat olla kunnossa. Vielä pitäisi harjoitella väitöstilaisuuden alkavaa lektiota ja valmistautua myös puolustamaan väitöstä, eli käydä läpi joitakin oleellisia kohtia omasta työstä sekä perusteita valinnoille siinä. Työtä ja tekemistä on riittänyt, ja vielä seuraavaksi päiväksi sitä riittää. Varsinainen tutkintopaperi on tämän jälkeen haettava, joten todelliset juhlat odottavat vielä viimeisiä päätöksiä ja virallisia rituaaleja.
Väitöspäivästä on joka tapauksessa tulossa kokemus, johon on vaikea etukäteen valmistautua. Se ensimmäinen väitös tulee vain kerran elämässä, kyseessä on yliopisto-opiskelun ehkä suurin huipentuma, mutta tähän päivään hypätään ikään kuin tuntemattomaan. Rituaalin osat ovat selkeät ja niiden eteneminen ennalta määrätty. Tältä osin mitään stressiä ei tule, koska raamit ohjaavat ja tukevat päivän kulkua. Suurempi kysymysmerkki on se, miten kaikki pysyy hallinnassa ja mikä on todellinen tunnetila itse tilaisuudessa. Aina voi valmistautua väärin, kun ei tiedä mihin sitten loppujen lopuksi valmistautuukaan.
Mutta kaikesta tästä olen viisaampi vuorokauden kuluttua. Väitöksen jälkeisiä tunnelmia odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti