Opetuspätevöitymisistä

Kaiken muun kiireen ohella suoritan muutamia opintoja historiasta, saavuttaakseni muodollisen opettajanpätevyyden myös kyseisessä aineessa. Tällä viikolla luen kaksi kirjaa tenttiin diktatuurien historiasta, tarkemmin sanottuna stalinismin ja natsismin historioista. Vaikka jonkin verran olen aiemminkin näistä suuntauksista lukenut, mielenkiintoisia asioita paljastuu vieläkin.

Tiesin kyllä Sirola-opistosta ja siitä, että suomalaiskommunistit kävivät imemässä bolsevismiaatetta neukkulassa, sitä tänne kaupitellakseen. Mutta Moskovan lenin-koulu oli uusi tuttavuus. Kyseisessä opinahjossa useampien kansalaisuuksien edustajat kävivät pätevöitymässä johtajiksi pyhälle puolue-aatteelle ja palasivat kotimaihinsa opettamaan sekä agitoimaan kommunismin autuudesta, unohtamatta kapitalismin kieroutta. Kolmiporraksisen valistusjärjestelmän kaksi ensimmäistä porrasta toteutettiin aina omassa maassa, mutta ylin oppi ja täydellinen tieto käytiin omaksumassa Moskovassa. Näin Stalin myös varmisti, että muidenkin maiden kommunistit pysyisivät pyhässä totuudessa täysin suorina, tippaakaan hairahtumatta. Jos joku sattui nimittäin hairahtumaan, hänet voitiin siirtää esimerkiksi Siperiaan...

Opettajia on monenlaisia, toiset hyödyllisempiä ja toiset taas...

Stalinin silmäterän, lenin-koulun, historia jäi suhteellisen lyhyeksi, vain reilun kymmenen vuoden mittaiseksi. Se onnistui hajoamaan jo ennen toista maailmansotaa. Onneksi kommunismin levittämiseen löytyi vieläkin tehokkaampi keino, nimittäin se sota. Tai karmeaahan se oli, ei siinä onnesta voi puhua kuin Stalinin kohdalla. Propaganda ja opetus tosin säilyi ja vahvistui ilman lenin-kouluakin. Kyllä ihmiset aina hölynpölyn löytävät, ei siihen kouluja tai muodollisesti päteviä opettajia tarvita...