Viimeaikaiset pohdinnat islamilaisten symbolien sallimisesta tai kieltämisestä eri maissa on pitänyt edelleen yllä myös terroristi-keskusteluista tuttua keskustelua uskonnon ja kulttuurin mahdollisista eroista. Onko hijab islamin vai kulttuurin tunnus? Onko terroristin vakaumus islamia vai vääristynyttä kulttuuria? Keskustelu ohittaa pari merkittävää pointtia.
Ensimmäinen on se, että uskonto on kulttuuri ja kulttuuria. Yhteisöjen ja ryhmien piirissä kehittyy tapoja ja tavat muodostavat kulttuurin. Tavat ovat osa uskontoja, eli uskonnotkin ovat siinä mielessä kulttuureja.
Toinen - ja merkittävämpi - on se, että kirjoittajat ja keskustelijat pyrkivät ylipäätään määrittelemään "ainoan ja todellisen uskonnon", oli sitten kyseessä islam tai kristinusko. Tässä leikissä terroristien ja huivinkäyttäjien islam redusoidaan pelkiksi kulttuurisiksi ilmiöiksi ilman uskonnon hyväksyntää ja jollakin tapaa oikean uskonnon vääristymäksi, jonka varjolla jotain tehdään. Kuitenkin käytännössä kaikki terroristit ja huivinkäyttäjät ovat uskonnollisia ja usein motivoituneitakin sellaisia ihmisiä.
Ratkaisu saavutetaan, kun ymmärretään, että terroristien islam ja esimerkiksi suomalaisen tataarin islam ei ole samanlaista islamia. Ei ole olemassa yhtenäistä islamin uskontoa, aivan kuin ei ole olemassa yhtenäistä kristinuskontoa. Yksi tekijä, mikä tekee ongelmasta vaikeamman tunnistaa ja ratkaista, on se, ettei islam ole jakautunut lukemattomiin erilaisiin lohkoihin omilla erityispiirteillään, kuten kristinusko. Tällöin koko laaja massa samaistuu mielikuvissa helposti yhdeksi elementiksi, jota haluttaisiin ymmärtää samalla tavalla, riippumatta muista tekijöistä.
On olemassa erilaisia uskontoja samankin uskonnon sisällä. Kun kaikki osapuolet vielä ovat mielestään lähempänä totuutta, on soppa valmis. Jollakin keinolla nämä kannattaa eroitella, muuten tulee nielaistua sopan mukana myös syanidi.
Ensimmäinen on se, että uskonto on kulttuuri ja kulttuuria. Yhteisöjen ja ryhmien piirissä kehittyy tapoja ja tavat muodostavat kulttuurin. Tavat ovat osa uskontoja, eli uskonnotkin ovat siinä mielessä kulttuureja.
Toinen - ja merkittävämpi - on se, että kirjoittajat ja keskustelijat pyrkivät ylipäätään määrittelemään "ainoan ja todellisen uskonnon", oli sitten kyseessä islam tai kristinusko. Tässä leikissä terroristien ja huivinkäyttäjien islam redusoidaan pelkiksi kulttuurisiksi ilmiöiksi ilman uskonnon hyväksyntää ja jollakin tapaa oikean uskonnon vääristymäksi, jonka varjolla jotain tehdään. Kuitenkin käytännössä kaikki terroristit ja huivinkäyttäjät ovat uskonnollisia ja usein motivoituneitakin sellaisia ihmisiä.
Ratkaisu saavutetaan, kun ymmärretään, että terroristien islam ja esimerkiksi suomalaisen tataarin islam ei ole samanlaista islamia. Ei ole olemassa yhtenäistä islamin uskontoa, aivan kuin ei ole olemassa yhtenäistä kristinuskontoa. Yksi tekijä, mikä tekee ongelmasta vaikeamman tunnistaa ja ratkaista, on se, ettei islam ole jakautunut lukemattomiin erilaisiin lohkoihin omilla erityispiirteillään, kuten kristinusko. Tällöin koko laaja massa samaistuu mielikuvissa helposti yhdeksi elementiksi, jota haluttaisiin ymmärtää samalla tavalla, riippumatta muista tekijöistä.
On olemassa erilaisia uskontoja samankin uskonnon sisällä. Kun kaikki osapuolet vielä ovat mielestään lähempänä totuutta, on soppa valmis. Jollakin keinolla nämä kannattaa eroitella, muuten tulee nielaistua sopan mukana myös syanidi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti