Monet pitävät perinteitä esimerkkinä muuttumattomasta kulttuurista. Vuosi toisensa jälkeen samoja rituaaleja sekä tapoja toistetaan, jatkaen jo edellisten sukupolvien aloittamia ketjuja. Mutta kuinka muuttumatonta on kulttuuri? Jotta yksilö voi toistaa jotain aiemmin nähtyään, täytyy hänen ensin kokea se, sitten muodostaa siitä oma mentaalinen kuvansa, minkä jälkeen hän pyrkii jäljittelemään sitä, siis omaa mentaalista kuvaansa kokemastaan, rakentaen uuden koettavan ilmentymän. Dan Sperberin Explaining Culture (1996) havainnollisti oivallisesti sen prosessin, jolla kulttuuri kerta toisensa jälkeen tuotetaan, uusinnetaan, rakennetaan ja muutetaan. Jos perinne koetaan miellyttävänä ja merkitsevänä, yksilö pyrkii jäljittelemään sitä hyvin samankaltaisilla tavoilla, parhaansa mukaan. Ajan kuluessa perinteen yksityiskohdat menettävät kuitenkin kosketustaan alkuperäiseen merkitykseen, esimerkiksi kielen muuttuessa, jolloin ensin muuttuu yksilön tulkinta asiasta ja sen jälkeen hänen tuottamansa uusi perinteen ilmentymä. Mikään representaatio, tässä perinteen uudelleen tuotettu ilmentymä, ei ole klooni tai dobbelganger, vaan representaatio, uudelleen tuotettu tulkinta siitä. Samoin kuin ihmisen solut uusintavat häntä koko ajan, kulttuuri uusiutuu koko ajan. Pysyvää on näin vain muutos.
Tähän muutoksen pysyvyyteen uskoen ja luottaen on lupa odottaa ensi vuotta, koska se ei kuitenkaan ole aiemman kopio. Pää pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti