Kun puhutaan uusista uskonnollisista liikkeistä, monien mieleen nousevat itämaisperäiset ja uushenkiset trendit. Näiden lisäksi uusia uskonnollisia liikkeitä on myös löydettävissä kotoperäisimmistä lähteistä. Uudet uskonnolliset liikkeet eivät suinkaan ole kokonaan uusia, sillä niiden ideat perustuvat usein vanhoihin traditioihin, joita sitten sovelletaan omiin jänniin tarpeisiin.
Yksi uusi uskonnollinen liike, joka joulukuussa 2013 hyväksyttiin uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin Suomessa, on karhun kansa. Ryhmä esittää olevansa suomenuskoinen uskonnollinen yhteisö. Muinaissuomalaisten uskonnot sellaisenaan kuin niitä tuolloin harjoitettiin, ovat poistuneet. Uudet uskonnolliset liikkeet kuten karhun kansa pyrkii osaltaan kiinnittymään muinaisiin perinteisiin, mikä koetaan ryhmässä tärkeänä.
Karhun kansan tie rekisteröidyksi yhdyskunnaksi oli mutkikas muun muassa sen vuoksi, ettei sen traditiota voida aukottomasti palauttaa ja jäljittää muinaissuomalaiseen perinteeseen. Katkokset ja muistitiedon siirtyminen sukupolvelta toiselle ovat aiheuttaneet sen, että harjoitukselliset rituaalit ovat aiempien konstruktioita, eivät peilikuvia. Mutta toisaalta kaikissa uskonnoissa rituaalit ja uskomukset muuttuvat, niitä argumentoidaan ja perustellaan muuttuneilla tavoilla.
Useat tämänkaltaisiin uskontoihin kuuluvat ovat nuorempien sukupolvien edustajia. Siten on mielenkiintoista havaita, että yhteiskunnan ja ihmiskunnan kehitys ei suinkaan poista ihmisten uskonnollisia taipumuksia, vaan uusi sukupolvi etsii uskonnoista vastauksia elämäänsä, identiteettiinsä jne. Olla yhtä jonkun suuremman kanssa ja kuulua johonkin vanhaan traditioon - tämä ajatus ja toive näyttää edelleen olevan monella ihmisellä vahva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti