Nauramisesta

Yllätin itseni nauramasta. Nauramisessa sinänsä ei ole mitään oudoksuttavaa tai vieroksuttavaa, kunhan se vain tapahtuu suotuisassa tilanteessa ja ympäristössä ja tulkitaan positiivisesti. Eriskummalliseksi tai joskus jopa paheksuttavaksi sen tekee edellämainitun olosuhteen kääntäminen, usein pilkaksi tai väheksynnäksi koettu tulkinta. Oma nauruni kohdistui ufo-intoilijoiden uskomuksiin ja tulkintoihin omista tunteistaan ja kokemuksistaan. Havahduin nauruun kun katsoin videolta henkilöä liikuttuneessa tilassa ja tajusin nauravani itse asiassa toisten uskomuksille, joita tämä kyseinen henkilö piti täysin tosina.

Ihmiset nauravat toisille uskomuksille ja suhtautuvat vakavasti kolmansiin. Uskoa ei kaikkeen tarvitse ja järkeään voi käyttää, kun määrittää omaa suhtautumistaan milloin mihinkäkin asiaan. Mutta tajusin tuossa hetkessä, että vaikka itse pidän varmana kyseisen henkilön uskovan hömppään, en silti nauraisi hänen edessään hänen käytökselleen. Se nyt vain on kohteliasta olla nolaamatta toista hänen käydessään läpi emotionaalista itselle merkityksellistä kokemusta. Oman kodin turva hellittää sosiaalisia normeja ja ihminen heittäytyy nauramaan vapaan tahtonsa ja mielihalunsa mukaan.

Mutta yksi katala ketku vaarantaa sosiaalisen koodiston perinteitä - ainakin siihen asti kunnes koodisto osataan sinnekin siirtää. Internetkeskustelut ja youtube-videovastaukset ja -kommentit ovat pullollaan silmittömiä naurunremakoita, sadatteluja sekä muita purkauksia. Merkittävä osa näistä purkauksista jäisi kasvokkaisessa kontaktissa omiksi mielipiteiksi tai naamioituisi lievemmiksi ilmaisuiksi. Tosin uskon vaikutuksen olevan jossain määrin molemminpuoleinen, jolloin internetkeskusteluja ei oteta aivan niin vakavasti kuin normaalin sosiaalisen vuorovaikutuksen tunnepurkauksia. Internetkeskusteluissa ja vastauksissa interaktio jää yhden ulottuvuuden kanssakäymiseksi, kun tosielämässä mukana ovat puheen lisäksi ilmeet, eleet, käytös, ja kaikki muut repertuaarit käytössä. Netin suurkuluttajanuorisonkin mukaan koulukiusaamista tapahtuu ylivoimaisesti enemmän ja tuhoisammin seurauksin tosielämässä kuin internetissä.

Eri kommunikointikanavat ja sosiaalisen maailman uudet muotopuolet muuttavat maailmaa ja niihin sopeudutaan aina ajan kuluessa. Mutta olisi silti mukava nähdä sosiaalisten taitojen kehittyvän itse kullakin kaikissa tilanteissa toiset huomioonottavan suuntaan. Kotonakin vähintään sen ajatuksen tasolla, että ne naurun kohteena olevat henkilötkin elävät elämäänsä itseänsä varten, ei minun naurujani varten. Voin ehkä auttaa höynäytettyjä näkemään omaa näkökulmaani, mutta siihen asti suon hänelle yksityisyyden rauhan ja pidän naurut kodissani.