Helluntailainen raamatuntulkinta tiivistetään ja yleistetään useasti kirjaimelliseksi tulkintatavaksi. Tämä tulkintatavan "kilpailijoita" ovat muun muassa historiallinen ja allegorinen tapa tulkita Raamattua. Mutta määreet ovat usein sanskriittiä muille kuin teologeille, joskus heillekin. Paitsi että yleistykset eivät usein ole yleistettävissä kovin laajalti, eivät ne aina osu kohdalleen. Lisäksi määritykset ovat vain puolitotuuksia, kertoen vain suunnan, mitä tyylilinjaa merkittävimmät osat tunnetuista ja merkityksellisistä tulkinnoista lähentelevät.
Kirjaimellinen tulkintatapa ei tarkoita, että kaikkea tulkittaisiin kirjaimellisesti - mitä se sitten tarkoittaakaan. Tuskin kukaan tulkitsee erilaisia tekstejä täsmälleen samalla tavalla. Tieteellisen maailmankuvan kyllästämä ihminen puhuu edelleen auringon noususta ja laskusta, vaikka tietää, ettei aurinko "nouse" tai "laske". Kirjaimellisesti tulkitaan vain toisia kohtia, kun neljänsiä taas tulkitaan eri tavalla.
Ennemmin kuin kirjaimellisesta tulkintatavasta, kyse on opituista sosiaalisesti levittäytyneistä kertomuksista ja kertomusten tulkinnoista. Tästä on kyse myös helluntailaisessa raamatuntulkinnassa ja teologiassa. Diskursiivisesti muodostunut ja leviävä oppi suosii toisia tulkintoja ja jättää toiset tulkinnat suosiotta. Diskursiivisesti myös muuttuva oppi muuttaa ja vaihtaa tulkintoja ja kertomuksia.
Helluntailaiset raamatuntulkinnat ovat viime vuosina vaihtuneet kirjaimellisista ja allegorisista kontekstisidonnaisiin ja historiallisiin tulkintoihin, mutta ymmärrys ja käsitys Raamatusta ja sen luonteesta ei juuri ole muuttunut. Sosiaaliset diskurssit jylläävät ja vaihtelevat kentällä ja keskusteluissa, muuttaen liikettä ja ihmisiä. Raamattu nähdään silti helluntailaisten keskuudessa suunnilleen samanlaisena pyhänä kirjana kuin aiemmin - se ei ole muuttunut, vain puheet sen kertomuksista. Raamattua ei ole helluntailaisten keskuudessa palvottu yliluonnollisena, vain kertomusten jumalaa. Joskus tosin joidenkin henkilöiden Raamattu-hypetys antaa sellaisen vaikutelman, että kirjasta olisi tullut heille sen päähenkilöä tärkeämpi. Helluntailainen teologia elää kuitenkin diskursseissa, kertomuksissa, todistuksissa ja kokemuskerronnassa. Niissä tuodaan esille itselle merkityksellistä suhdetta tuonpuoleiseen jumalaan. Raamattu-uskovaisia, kyllä; mutta kirjakin on vain väline diskursiivisessa uskonnossa.
Kirjaimellinen tulkintatapa ei tarkoita, että kaikkea tulkittaisiin kirjaimellisesti - mitä se sitten tarkoittaakaan. Tuskin kukaan tulkitsee erilaisia tekstejä täsmälleen samalla tavalla. Tieteellisen maailmankuvan kyllästämä ihminen puhuu edelleen auringon noususta ja laskusta, vaikka tietää, ettei aurinko "nouse" tai "laske". Kirjaimellisesti tulkitaan vain toisia kohtia, kun neljänsiä taas tulkitaan eri tavalla.
Ennemmin kuin kirjaimellisesta tulkintatavasta, kyse on opituista sosiaalisesti levittäytyneistä kertomuksista ja kertomusten tulkinnoista. Tästä on kyse myös helluntailaisessa raamatuntulkinnassa ja teologiassa. Diskursiivisesti muodostunut ja leviävä oppi suosii toisia tulkintoja ja jättää toiset tulkinnat suosiotta. Diskursiivisesti myös muuttuva oppi muuttaa ja vaihtaa tulkintoja ja kertomuksia.
Helluntailaiset raamatuntulkinnat ovat viime vuosina vaihtuneet kirjaimellisista ja allegorisista kontekstisidonnaisiin ja historiallisiin tulkintoihin, mutta ymmärrys ja käsitys Raamatusta ja sen luonteesta ei juuri ole muuttunut. Sosiaaliset diskurssit jylläävät ja vaihtelevat kentällä ja keskusteluissa, muuttaen liikettä ja ihmisiä. Raamattu nähdään silti helluntailaisten keskuudessa suunnilleen samanlaisena pyhänä kirjana kuin aiemmin - se ei ole muuttunut, vain puheet sen kertomuksista. Raamattua ei ole helluntailaisten keskuudessa palvottu yliluonnollisena, vain kertomusten jumalaa. Joskus tosin joidenkin henkilöiden Raamattu-hypetys antaa sellaisen vaikutelman, että kirjasta olisi tullut heille sen päähenkilöä tärkeämpi. Helluntailainen teologia elää kuitenkin diskursseissa, kertomuksissa, todistuksissa ja kokemuskerronnassa. Niissä tuodaan esille itselle merkityksellistä suhdetta tuonpuoleiseen jumalaan. Raamattu-uskovaisia, kyllä; mutta kirjakin on vain väline diskursiivisessa uskonnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti