Tällä otsikolla kirjoitti Kuopion piispa Gustaf Johansson (myöh. arkkipiispa) vuonna 1897 Kansan ystävä -lehdessä naisista, joita katolinen kirkko kunnioitti pyhimyksinä ja protestantit pyhinä, ynnä muista Raamatussa kuvatuista naisista. Maria sai luonnollisesti Piispalta suurimman huomion, onhan kyseinen hahmo ja tulkinnat tästä yksi suurimmista polemiikin keskittymistä luterilaisten ja katolisten välillä.
Kirjoituksen aihe ei sinällänsä ole mikään erikoinen ja huomiota herättävä. Sen sijaan mielenkiintoista on lukea sitä retoriikkaa, mitä reilu sata vuotta sitten käytettiin. Johansson kertoo Mariasta esimerkiksi seuraavasti: "Maria sai ottaa vastaan vakavan oikaisun turhasta huolestaan ja samalla vakavan kiellon sekaantua Poikansa elintehtävään. ... Mutta sen sijaan, että hänen olisi tullut nöyrästi odottaa, antaa hän kärsimättömyytensä houkuttaa esiin tuon tiedustelevan muistutuksen: heillä ei ole viinaa." Kerrassaan houkuttavaa kielenkäyttöä, jota ei enää missään tapaa (hieman saman tyylistä vanhaa kieltä tosin kuulee joissakin pienissä ja kuihtuvissa uskonnollisissa ryhmissä). "Antaa hän kärsimättömyytensä houkuttaa", aivan erinomaista on tuo kieli.
Selitettävä kertomus oli tietenkin kuuluisista Kaanaan häistä, joissa Jeesus teki lisää viiniä - tai vanhemmassa suomenkielessä viinaa - jo valmiiksi juopuneille vieraille. Johanssonin mukaan Maria oli kuitenkin viisas nainen. Tämä ymmärsi Jeesuksen legendaarisista sanoista "vaimo, mitä sinulla on minun kanssani", ettei tämän tulisi ohjata häntä työssään, ja Maria "tyytyi tähän eikä vaatinut laajempia selityksiä".
Muinaiskieltä (sadan vuoden takaa) tarkasteltaessa täytyy muistaa sekin, että kirjoitettu kieli sekä viralliset puheet erosivat, jos mahdollista, vieläkin enemmän arkipuheesta kuin nykyisessä maailmanajassa. Mutta olisi se silti hupia, jos ihmiset puhuisivat toisilleen vanhakantaisella runollisella tyylillä.
Kirjoituksen aihe ei sinällänsä ole mikään erikoinen ja huomiota herättävä. Sen sijaan mielenkiintoista on lukea sitä retoriikkaa, mitä reilu sata vuotta sitten käytettiin. Johansson kertoo Mariasta esimerkiksi seuraavasti: "Maria sai ottaa vastaan vakavan oikaisun turhasta huolestaan ja samalla vakavan kiellon sekaantua Poikansa elintehtävään. ... Mutta sen sijaan, että hänen olisi tullut nöyrästi odottaa, antaa hän kärsimättömyytensä houkuttaa esiin tuon tiedustelevan muistutuksen: heillä ei ole viinaa." Kerrassaan houkuttavaa kielenkäyttöä, jota ei enää missään tapaa (hieman saman tyylistä vanhaa kieltä tosin kuulee joissakin pienissä ja kuihtuvissa uskonnollisissa ryhmissä). "Antaa hän kärsimättömyytensä houkuttaa", aivan erinomaista on tuo kieli.
Selitettävä kertomus oli tietenkin kuuluisista Kaanaan häistä, joissa Jeesus teki lisää viiniä - tai vanhemmassa suomenkielessä viinaa - jo valmiiksi juopuneille vieraille. Johanssonin mukaan Maria oli kuitenkin viisas nainen. Tämä ymmärsi Jeesuksen legendaarisista sanoista "vaimo, mitä sinulla on minun kanssani", ettei tämän tulisi ohjata häntä työssään, ja Maria "tyytyi tähän eikä vaatinut laajempia selityksiä".
Muinaiskieltä (sadan vuoden takaa) tarkasteltaessa täytyy muistaa sekin, että kirjoitettu kieli sekä viralliset puheet erosivat, jos mahdollista, vieläkin enemmän arkipuheesta kuin nykyisessä maailmanajassa. Mutta olisi se silti hupia, jos ihmiset puhuisivat toisilleen vanhakantaisella runollisella tyylillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti