Tämän kuun alussa tuli täyteen 12 vuotta siitä, kun muutin Turkuun. Jos joku olisi silloin sanonut, että asun vielä 12 vuoden päästä Turussa, olisin pitänyt häntä pahanilmanlintuna tai vain nauranut mahdottomalle ajatukselle. Ei niin, että olisin ollut Turku-vastainen ja pitänyt muuttoa pahimpana virheenä mitä elämässäni olin tehnyt. Olen pitänyt Turku ihan hyvänä paikkana elää, ei täydellisenä mutta riittävän hyvänä. En vain tuolloin ajatellut missään kaupungissa kymmentä vuotta asuvani.
Syy tähän on osittain isäni. Vanhempia on aina hyvä syyttää, jos ei itseään halua. Isäni työn perässä kun muutimme useampaan otteeseen lapsena ollessani. Enkä ole 12 vuoden turkulaisuuteni aikana vieläkään tottunut paikallani olemiseen. Nyt tosin olen oppinut tyytymään senhetkiseen tilanteeseen. Tällä hetkellä tilanne on se, että väitöskirja pitää siteitäni ainakin jossain määrin Turussa seuraavat vajaat neljä vuotta. Tosin muutto esim. Helsinkiin ei tuottaisi käytännössä minkäänlaisia ongelmia opintojen kannalta, ainoastaan pieniä järjestelykysymyksiä tulisi eteen.
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi turhia. Pois Turusta voisin lähteä, mutta on Turussa paljon hyvääkin. Joskus. Ehkä. Ainakin kesä on kaunis. Ja nykyään lentoyhteydetkin ovat paremmat kuin kymmenen vuotta sitten. Tästä muun muassa johtuen Turku vaikuttaa ihan riittävän hyvältä paikalta, pääseehän täältä aina hetkeksi pois. Tarvitsee vain hieman rahaa ja aikaa, niin lentokone vie. Ehkä tämä köyhyysloukusta nouseminen saattaa vaientaa sisäisen muuttohaluni ja sittenkin pidän vielä hetken majapaikkaani Turussa. Ainakin tunnen paikan, mikä vanhemmiten on jopa positiiviseksi käännettävä seikka.
En ole täysin turkulainen, en edes tiedä mitä se tarkoittaa. Mutta mielestäni olen riittävän turkulainen, nimittäin uskon sietäväni Turkua riittävästi siellä hetken asuakseni.
Syy tähän on osittain isäni. Vanhempia on aina hyvä syyttää, jos ei itseään halua. Isäni työn perässä kun muutimme useampaan otteeseen lapsena ollessani. Enkä ole 12 vuoden turkulaisuuteni aikana vieläkään tottunut paikallani olemiseen. Nyt tosin olen oppinut tyytymään senhetkiseen tilanteeseen. Tällä hetkellä tilanne on se, että väitöskirja pitää siteitäni ainakin jossain määrin Turussa seuraavat vajaat neljä vuotta. Tosin muutto esim. Helsinkiin ei tuottaisi käytännössä minkäänlaisia ongelmia opintojen kannalta, ainoastaan pieniä järjestelykysymyksiä tulisi eteen.
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi turhia. Pois Turusta voisin lähteä, mutta on Turussa paljon hyvääkin. Joskus. Ehkä. Ainakin kesä on kaunis. Ja nykyään lentoyhteydetkin ovat paremmat kuin kymmenen vuotta sitten. Tästä muun muassa johtuen Turku vaikuttaa ihan riittävän hyvältä paikalta, pääseehän täältä aina hetkeksi pois. Tarvitsee vain hieman rahaa ja aikaa, niin lentokone vie. Ehkä tämä köyhyysloukusta nouseminen saattaa vaientaa sisäisen muuttohaluni ja sittenkin pidän vielä hetken majapaikkaani Turussa. Ainakin tunnen paikan, mikä vanhemmiten on jopa positiiviseksi käännettävä seikka.
En ole täysin turkulainen, en edes tiedä mitä se tarkoittaa. Mutta mielestäni olen riittävän turkulainen, nimittäin uskon sietäväni Turkua riittävästi siellä hetken asuakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti