Olen monesti toistanut kulunutta sanontaa: tieto lisää tuskaa. Enkä vain toistanut vaan myös itse kokenut. Tieto lisää myös vastuuta. Tässä mielessä tietoon voidaan joissakin yhteyksissä rinnastaa myös taito. Nimittäin jos osaat yhtä sun toista, niin sitä enemmän sinun oletetaan tekevän kaikkia niitä asioita, joita osaat. Silti ihminen ei ehdi kuin rajalliseen määrään asioita ja tekoja. Selitä siinä sitten jollekin, että eikö joku muu voisi välillä...
Mutta tiedosta tällä kertaa puhun. Tämänkertainen tiedon tuskaaluova ominaisuus liittyy käsillä olevaan kirjoitusprojektiini. Olen lukenut viimeisen parin kuukauden aikana niin paljon, että aivoni eivät ole taitaneet pysyä aivan kärryillä. Ainakin siltä tuntuu kun tiedon määrä ylittää muistiinpalauttamisen ja assosiaatioiden muodostamisen kyvyn. Uskottelen itselleni, että kyllä se kohta helpottaa ja pian yhdistän lukemiani ja pohtimiani palasia järkeväksi kokonaisuudeksi.
Asiaa ei luonnollisesti helpota se seikka, että sitä luettavaa tuntuu löytyvän koko ajan lisää. Ole siinä sitten ja pysy maltillisena sekä systemaattisena luku- ja tutkimisprosessissasi. Kuinka sitä tunteekin voimakasta vetoa yrittää lukea kaikkia samaan aikaan. Eihän siitä mitään tule, mutta kun yritettävä on. Pyrin silti pitämään itseäni edes hieman aisoissa, että saisin aloitettua sen kirjoittamisen ja pikku hiljaa lisättyä siihen uusia näkökulmia ja oivalluksia - sitä mukaa kuin lukeminenkin edistyy.
En edes uskalla laskea, kuinka monta artikkelia olen eri lehdistä ja kirjoista etsinyt, kopioinut tai tulostanut ja raahannut kotiini monisteina. Kyllä ne artikkelit jo yhden ison laatikon vaativat. Kirjat siihen vielä päälle ja oh, kuinka ihanaa elämäni on. Ja tässä on vasta pieni osa tulevasta kokonaisuudesta. Tietotulva suorastaan hukuttaa minut. Siksikö päätäni näin särkee?
Mutta tiedosta tällä kertaa puhun. Tämänkertainen tiedon tuskaaluova ominaisuus liittyy käsillä olevaan kirjoitusprojektiini. Olen lukenut viimeisen parin kuukauden aikana niin paljon, että aivoni eivät ole taitaneet pysyä aivan kärryillä. Ainakin siltä tuntuu kun tiedon määrä ylittää muistiinpalauttamisen ja assosiaatioiden muodostamisen kyvyn. Uskottelen itselleni, että kyllä se kohta helpottaa ja pian yhdistän lukemiani ja pohtimiani palasia järkeväksi kokonaisuudeksi.
Asiaa ei luonnollisesti helpota se seikka, että sitä luettavaa tuntuu löytyvän koko ajan lisää. Ole siinä sitten ja pysy maltillisena sekä systemaattisena luku- ja tutkimisprosessissasi. Kuinka sitä tunteekin voimakasta vetoa yrittää lukea kaikkia samaan aikaan. Eihän siitä mitään tule, mutta kun yritettävä on. Pyrin silti pitämään itseäni edes hieman aisoissa, että saisin aloitettua sen kirjoittamisen ja pikku hiljaa lisättyä siihen uusia näkökulmia ja oivalluksia - sitä mukaa kuin lukeminenkin edistyy.
En edes uskalla laskea, kuinka monta artikkelia olen eri lehdistä ja kirjoista etsinyt, kopioinut tai tulostanut ja raahannut kotiini monisteina. Kyllä ne artikkelit jo yhden ison laatikon vaativat. Kirjat siihen vielä päälle ja oh, kuinka ihanaa elämäni on. Ja tässä on vasta pieni osa tulevasta kokonaisuudesta. Tietotulva suorastaan hukuttaa minut. Siksikö päätäni näin särkee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti