Tieteellisen uskonnontutkimuksen eri vaiheissa on esiintynyt kolme erityylistä suuntausta selittää uskonnollista toimintaa. Ensin, lähinnä ennen 1950-lukua, vahvimpana suuntauksena oli luonnon - biologian ja luonnollisten taipumusten - korostaminen ihmisen uskonnollisuudessa. Tämä ei sinänsä ollut mitään radikaalia uskonnonvastaisuutta, vaan luonnollinen sovellus muissakin sosiaali- ja käyttäytymistieteellisissä teorioissa vallitsevista näkemyksistä ihmisestä ja sosiaalisesta maailmasta. Tunnetuin muoto tästä on eugenetiikka ja sen äärimuodot, geneettiset valikoinnit ja rotujen eriarvoistaminen.
Vähitellen luonnon tilalle nousivat kuitenkin sosiaaliset selitykset - englanninkielisessä psykologiassa "nature" vaihtui "nurture" -termiin. Jälleen jotkut menivät äärimmäisyyksiin ja selittivät kaiken käyttäytymisen johtuvan sosiaalisista suhteista, normeista ja paineista. Näin tulkittuna ihmisestä tuli luonnon orjan sijasta sosiaalisen orja. Yksilöllisyys ja yksilön vaikutus tekemiseen ja valitsemiseen ei molemmissa tapauksissa ollut täysin poissuljettu, mutta riippui paljon henkilöstä, kuinka paljon yksilön vapaudelle valita annettiin tilaa.
Sosiaalisten selitysten menettäessä ensiviehätystään, nousi esille joitakin yksilökeskeisiä selitysmalleja paikkaamaan edellisten teorioiden aukkoja. Rationaalisen valinnan teoria on yksi tunnetuimmista yksilön omaa päätöksentekoprosessia korostavista selitysmalleista. Kyseinen teoria ei edellytä sosiaalisen kieltämistä, vaan nimenomaan edellyttää ihmisen elävän ja tiedostavan (tai vähintään kohtaavan alitajuisesti) ympäristön asettamat rajoitukset ja reunaehdot toiminnalle. Kuitenkin RAT voi äärimmilleen vietynä esittää ihmisen yli-inhimillisenä tietokoneena, jossa subjekti jää edelleen statistin osaan.
Nykyisen tieteellisen ymmärryksen valossa kaikki kolme vaikuttavat ihmisen toimintaan. Mutta silti subjekti jää helposti pimentoon, orjaksi tai narriksi. Mutta tosiasia on, että on hyvin pitkälti ihmisestä itsestään kiinni, onko hän narri. Vaihtoehdoksi en ehdota täysin vapaata ihmistä, koska sosiaalisessa maailmassa elämiseen tarvitaan muunkin maailman huomioonottaminen. Narrin vaihtoehdoksi esitänkin toimijan, joka pyrkii sosiaalisten ja biologisten premissien maailmassa toimimaan ne tiedostaen ja niitä hyväksikäyttäen, parhaan taitonsa mukaan. Kuinka itsenäinen tästä yksilöstä tulee, riippuu onnistumisprosentista. Harva taitaa kuitenkaan kovin korkealle osua. Pessimismi on elämän suola.
Vähitellen luonnon tilalle nousivat kuitenkin sosiaaliset selitykset - englanninkielisessä psykologiassa "nature" vaihtui "nurture" -termiin. Jälleen jotkut menivät äärimmäisyyksiin ja selittivät kaiken käyttäytymisen johtuvan sosiaalisista suhteista, normeista ja paineista. Näin tulkittuna ihmisestä tuli luonnon orjan sijasta sosiaalisen orja. Yksilöllisyys ja yksilön vaikutus tekemiseen ja valitsemiseen ei molemmissa tapauksissa ollut täysin poissuljettu, mutta riippui paljon henkilöstä, kuinka paljon yksilön vapaudelle valita annettiin tilaa.
Sosiaalisten selitysten menettäessä ensiviehätystään, nousi esille joitakin yksilökeskeisiä selitysmalleja paikkaamaan edellisten teorioiden aukkoja. Rationaalisen valinnan teoria on yksi tunnetuimmista yksilön omaa päätöksentekoprosessia korostavista selitysmalleista. Kyseinen teoria ei edellytä sosiaalisen kieltämistä, vaan nimenomaan edellyttää ihmisen elävän ja tiedostavan (tai vähintään kohtaavan alitajuisesti) ympäristön asettamat rajoitukset ja reunaehdot toiminnalle. Kuitenkin RAT voi äärimmilleen vietynä esittää ihmisen yli-inhimillisenä tietokoneena, jossa subjekti jää edelleen statistin osaan.
Nykyisen tieteellisen ymmärryksen valossa kaikki kolme vaikuttavat ihmisen toimintaan. Mutta silti subjekti jää helposti pimentoon, orjaksi tai narriksi. Mutta tosiasia on, että on hyvin pitkälti ihmisestä itsestään kiinni, onko hän narri. Vaihtoehdoksi en ehdota täysin vapaata ihmistä, koska sosiaalisessa maailmassa elämiseen tarvitaan muunkin maailman huomioonottaminen. Narrin vaihtoehdoksi esitänkin toimijan, joka pyrkii sosiaalisten ja biologisten premissien maailmassa toimimaan ne tiedostaen ja niitä hyväksikäyttäen, parhaan taitonsa mukaan. Kuinka itsenäinen tästä yksilöstä tulee, riippuu onnistumisprosentista. Harva taitaa kuitenkaan kovin korkealle osua. Pessimismi on elämän suola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti