Tulen tutkimukseni ohessa lukeneeksi useammankin artikkelin ja kirjan, joissa käsitellään USA:n yhteiskuntaa ja luokkajakoja, niin uskonnollisella kuin maallisella tasolla. Tämän päivän Turun Sanomissa käsiteltiin USA:n opiskelijoiden kiristyviä tilanteita. Vaikka taantuman aikana kansalaisten varallisuus ja toimeentulo kiristyy ja vaikeutuu, nostavat oppilaitokset lukukausimaksujaan. Tämä vaikeuttaa yhä useamman opiskelijan mahdollisuuksiin selviytyä opinnoissaan tai edes päästä opiskelemaan. Eniten muutokset yhteiskunnassa ja lukukausimaksuissa koettelevat köyhempien perheiden nuoria, rikkaiden lapsilla rahaa maksuihin vielä riittää. Keskituloiset jo joutuvat säästämään pienen iän verran lapsiensa koulutukseen, eikä sekään aina riitä. Tasokkaan koulun opiskelijan vuosibudjetti ylittää helposti 50 000 dollaria. Vielä kun köyhille ja lahjakkaille suunnattuja stipendejä vähennetään, ovat nuoret entistä eriarvoisemmissa asemissa.
Kaiken tämän keskellä USA:ssa ei mielellään puhuta yhteiskuntaluokista. Onhan jokaisella mahdollisuus yrittää ja pyrkiä mahdollisimman pitkälle elämässä ja urallaan. Amerikkalainen unelma vapaassa kilpailuyhteiskunnassa ei kuitenkaan toteudu, jolloin kulissit näyttävät entistä vääristyneemmiltä ja pilkkaavilta. Etuoikeutetut näyttäytyvät entistä etuoikeutetummilta.
Suomessa ei toistaiseksi koulutuksen osalta ole samanlaisia esteitä tasa-arvolle. Toisaalta yliopistossa opiskelevista selvän enemmistön vanhemmilla on korkea koulutus. Lapset valitsevat helpommin sosiaalisesti tutun tulevaisuuden, eikä sosiaalista liikkuvuutta tapahdu suuressa mittakaavassa. Tasa-arvoiset mahdollisuudet eivät siis tuo tasa-arvoa ilman ihmisten halua ja tekoja.
Tarvitaanko siis tasa-arvoa, jos ihmiset eivät siihen kuitenkaan pyri? Tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat kuitenkin tae siitä, ettei luokkayhteiskunta eriarvoistu räikeän moraalittomaksi apartheid-yhteiskunnaksi.
Kaiken tämän keskellä USA:ssa ei mielellään puhuta yhteiskuntaluokista. Onhan jokaisella mahdollisuus yrittää ja pyrkiä mahdollisimman pitkälle elämässä ja urallaan. Amerikkalainen unelma vapaassa kilpailuyhteiskunnassa ei kuitenkaan toteudu, jolloin kulissit näyttävät entistä vääristyneemmiltä ja pilkkaavilta. Etuoikeutetut näyttäytyvät entistä etuoikeutetummilta.
Suomessa ei toistaiseksi koulutuksen osalta ole samanlaisia esteitä tasa-arvolle. Toisaalta yliopistossa opiskelevista selvän enemmistön vanhemmilla on korkea koulutus. Lapset valitsevat helpommin sosiaalisesti tutun tulevaisuuden, eikä sosiaalista liikkuvuutta tapahdu suuressa mittakaavassa. Tasa-arvoiset mahdollisuudet eivät siis tuo tasa-arvoa ilman ihmisten halua ja tekoja.
Tarvitaanko siis tasa-arvoa, jos ihmiset eivät siihen kuitenkaan pyri? Tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat kuitenkin tae siitä, ettei luokkayhteiskunta eriarvoistu räikeän moraalittomaksi apartheid-yhteiskunnaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti