Tilastot kertovat joskus hämmästyttävän tarkasti sosiaalisen kontaktin vaikutuksen yksilöihin. Toisinaan vaikutus on negatiivinen, mutta myös toinen vaihtoehto on mahdollinen. Michael R. Welch kumppaneineen teki tutkimuksissaan mielenkiintoisen havainnon. Ensimmäinen havainto ei ollut mitenkään uusi tai ihmeellinen, koska he havaitsivat konservatiivisten kristittyjen ja helluntailaisten suhtautuvan suurempien kirkkokuntien jäseniä epäluuloisemmin yhteiskuntaan, työtovereihin ja naapureihinsa. Synti-pyhyys, maailma-seurakunta -jaottelut sisältävät siemenen epäluuloon ja rajojen nostamiseen.
Mikä oli merkittävää, oli kuitenkin uskonnollisen yhteisön vaikutus. Samojen epäluuloisten ihmisten yhteisöissä ne, jotka osallistuivat seurakuntansa toimintaan ahkerimmin ja kokivat yhteisönsä opit vahvimmin omakseen, luottivatkin ulkopuolisiin enemmän kuin keskivertokristityt ameriikassa. Suuri syy dramaattiselle muutokselle on yhteisöllisyyden vaikutus yksilön käyttäytymiseen. Itsenäisenä soturina ja eksegeetikkona Raamatun ja oppien tulkinnat sekä omat mielipiteet ovat vapaammin sovellettavissa kuin yhteisön sosiaalisen kontrollin alla. Yhteisön sosiaalisuus opettaa todennäköisesti kohdeyhteisöjen jäseniä sosiaalisuuteen jo itsessään, mutta toinenkin ulottuvuus on mahdollinen: kyseiset yhteisöt opettavat erään Jeesuksen opetuksia lähimmäisenrakkaudesta. Tällöin kontroversiaaliset dikotomiatkin voidaan kääntää positiiviseksi energiaksi.
Lähimmäisenrakkautta tämä maailma kipeästi kaipaakin. Tosin samaan hengenvetoon on toivottava, että lähimmäisenrakkaus ei toimisi vain yhteen suuntaan; lähimmäisenrakkautta tarvitaan niin yhteisöjen ulkopuolisia kuin sisäpuolisiakin kohtaan.
Peace and love for all, but mostly for me.
Mikä oli merkittävää, oli kuitenkin uskonnollisen yhteisön vaikutus. Samojen epäluuloisten ihmisten yhteisöissä ne, jotka osallistuivat seurakuntansa toimintaan ahkerimmin ja kokivat yhteisönsä opit vahvimmin omakseen, luottivatkin ulkopuolisiin enemmän kuin keskivertokristityt ameriikassa. Suuri syy dramaattiselle muutokselle on yhteisöllisyyden vaikutus yksilön käyttäytymiseen. Itsenäisenä soturina ja eksegeetikkona Raamatun ja oppien tulkinnat sekä omat mielipiteet ovat vapaammin sovellettavissa kuin yhteisön sosiaalisen kontrollin alla. Yhteisön sosiaalisuus opettaa todennäköisesti kohdeyhteisöjen jäseniä sosiaalisuuteen jo itsessään, mutta toinenkin ulottuvuus on mahdollinen: kyseiset yhteisöt opettavat erään Jeesuksen opetuksia lähimmäisenrakkaudesta. Tällöin kontroversiaaliset dikotomiatkin voidaan kääntää positiiviseksi energiaksi.
Lähimmäisenrakkautta tämä maailma kipeästi kaipaakin. Tosin samaan hengenvetoon on toivottava, että lähimmäisenrakkaus ei toimisi vain yhteen suuntaan; lähimmäisenrakkautta tarvitaan niin yhteisöjen ulkopuolisia kuin sisäpuolisiakin kohtaan.
Peace and love for all, but mostly for me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti