Suomen herätysliikkeiden luokkarakenteista ei ole juurikaan tutkimusta, mutta sitäkin enemmän intuitioita ja ennakkoluuloja. Yleinen käsitys on, että konservatiivisempien liikkeiden jäsenet kuuluisivat vähemmän kouluttautuneisiin ja alempiin yhteiskuntaluokkiin. Mahdollisesti näin voi olla, ainakin niiden ryhmien kohdalla, jotka keskittyvät "tulevaan elämään" ja pitävät tieteellistä koulutusta liian liberaalina ja mahdollisesti vahingoittavana.
Tähän mennessä ainoa hieman suuntaa-antava kirkon herätysliikkeiden sosiaalista rakennetta sivuava tutkimus, minkä olen löytänyt, koskettaa Kansanlähetystä. Tämän tutkimuksen mukaan 1970-80-lukujen kansanlähetykseläiset olivat sekä paremmin kouluttautuneita että korkeammissa luokka-asemissa kuin keskivertosuomalaiset. Tämä näyttäisi päällisin puolin riitelevän oletushypoteeseja vastaan. Tarkemmin katseltuna Kansanlähetystä ei voi kuitenkaan samaistaa esimerkiksi lestadiolaisiin ja körttiläisiin. Kansanlähetyksen painopiste on kaupungeissa, eikä sen maine ole niin konservatiivinen kuin edellä mainittujen. Tutkimuksen painopiste oli herätysliikkeen alueellisessa levittymisessä ja organisoitumisessa, eikä se pyrkinyt selvittämään tarkemmin erojen syitä. Yksi tutkimisen arvoinen alue olisi liikkeiden julistukset, opetukset ja normit koskien kouluttautumista ja menestymistä, työelämässä kohoamista.
Mielenkiintoista oli sekin, että kansanlähetykseläisten ammattiasemat eivät täysin vastanneet koulutustasoa. Tämä on jonkin verran selitettävissä kahdella tekijällä: nuorilla jäsenillä, jotka eivät vielä ole täysipainoisesti työelämässä sekä suuntautumisella sosiaalisiin ja uskonnollisiin töihin, oman vakaumuksen ohjaamana.
Tähän mennessä ainoa hieman suuntaa-antava kirkon herätysliikkeiden sosiaalista rakennetta sivuava tutkimus, minkä olen löytänyt, koskettaa Kansanlähetystä. Tämän tutkimuksen mukaan 1970-80-lukujen kansanlähetykseläiset olivat sekä paremmin kouluttautuneita että korkeammissa luokka-asemissa kuin keskivertosuomalaiset. Tämä näyttäisi päällisin puolin riitelevän oletushypoteeseja vastaan. Tarkemmin katseltuna Kansanlähetystä ei voi kuitenkaan samaistaa esimerkiksi lestadiolaisiin ja körttiläisiin. Kansanlähetyksen painopiste on kaupungeissa, eikä sen maine ole niin konservatiivinen kuin edellä mainittujen. Tutkimuksen painopiste oli herätysliikkeen alueellisessa levittymisessä ja organisoitumisessa, eikä se pyrkinyt selvittämään tarkemmin erojen syitä. Yksi tutkimisen arvoinen alue olisi liikkeiden julistukset, opetukset ja normit koskien kouluttautumista ja menestymistä, työelämässä kohoamista.
Mielenkiintoista oli sekin, että kansanlähetykseläisten ammattiasemat eivät täysin vastanneet koulutustasoa. Tämä on jonkin verran selitettävissä kahdella tekijällä: nuorilla jäsenillä, jotka eivät vielä ole täysipainoisesti työelämässä sekä suuntautumisella sosiaalisiin ja uskonnollisiin töihin, oman vakaumuksen ohjaamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti