Tänään, Suomen itsenäistymisen muistopäivänä, jotkut muistelevat vieläkin "Suomen alkuperäisiä rajoja". Kysymys kuitenkin nousee, mikä on "alkuperäistä". Ensimmäinen valtio, johon suomalaiset kuuluivat, oli Ruotsi. Pitäisikö meidän siis palauttaa nämä rajat? Tätä ennen pohjolassa ei juuri rajoja ollut. Pitäisikö meidän siis poistaa kaikki rajat? Pohjoismaissa tämä osittain toimii, mutta Venäjän suuntaan rajat eivät ole kovin avoimia. Maailma muuttuu, rajat ja ihmiset siirtyvät. Nykyiseen tyytyminen ja siitä elämän kehittäminen on monesti kannattavampaa, kuin menneen perään haikaileminen. Koska sukuni on Karjalasta, näkisin periaatteessa mielelläni Karjalan osana Suomea. Mutta kuinka viisasta se käytännössä olisi? Mitä siitä seuraisi? Monet ovat vaihtoehdot, eivätkä vaihtoehtoiset kehityspolut olisi välttämättä olleet sen autuaampia. Ilman sotakorvauksia Suomen teollisuus ja laivanrakentaminen esimerkiksi eivät olisi kehittyneet niin paljoa.
Herätyskristilliset kirkot ja liikkeet penäävät joskus paluuta "alkuperäiseen kirkkoon". Mitä se käytännössä tarkoittaisi? Organisoimatonta, kouluttamatonta, yhteiskunnan silmissä vihamielisen leiman omaavaa uskontoa? Maailma muuttuu, muuttuvatko liikkeet siinä ohessa? Muuttuvat, vaikka monesti viiveellä. Vuosisatoja sitten pidettiin muun muassa kauhistuksena, kun jotkut ehdottivat moniäänistä laulua kirkoissa. Tähänkö herätysliikkeet haluaisivat palata? Tuskin sentään.
Maailman ja ihmisten muuttumista ei voi estää. Tärkeämpää, kuin "alkuperäisen" haikaileminen, on nykyisen kehittäminen sellaisen moraalin ja etiikan mukaan, minkä parhaimmaksi ymmärtää ja minkä kanssa voi elää. Huomioonottava ja ystävällinen maailma on parempi kuin katkera ja sulkeutunut menneessä eläminen.
Herätyskristilliset kirkot ja liikkeet penäävät joskus paluuta "alkuperäiseen kirkkoon". Mitä se käytännössä tarkoittaisi? Organisoimatonta, kouluttamatonta, yhteiskunnan silmissä vihamielisen leiman omaavaa uskontoa? Maailma muuttuu, muuttuvatko liikkeet siinä ohessa? Muuttuvat, vaikka monesti viiveellä. Vuosisatoja sitten pidettiin muun muassa kauhistuksena, kun jotkut ehdottivat moniäänistä laulua kirkoissa. Tähänkö herätysliikkeet haluaisivat palata? Tuskin sentään.
Maailman ja ihmisten muuttumista ei voi estää. Tärkeämpää, kuin "alkuperäisen" haikaileminen, on nykyisen kehittäminen sellaisen moraalin ja etiikan mukaan, minkä parhaimmaksi ymmärtää ja minkä kanssa voi elää. Huomioonottava ja ystävällinen maailma on parempi kuin katkera ja sulkeutunut menneessä eläminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti