Lievästi provosoiva otsikko syntyi mielessäni, kun tarkastelin tänään tilastoja amerikkalaisista uskonnollisista liikkeistä. Niiden yksi johdonmukainen piirre oli se, että käytännössä kaikissa sosioekonomisissa mittari-rankingeissa alimpaan viidennekseen kuuluivat yhtenä baptistit. Oli kyseessä sitten koulutus, työ tai tulotaso, baptistit menestyivät aina yhtä "huonosti". Tilastoissa eivät olleet mukana pienimmät liikkeet ja kultit, mutta vakiintuneimmista liikkeistä tilastot antoivat selkeän ja johdonmukaisen kuvan - mitä tulee baptisteihin ameriikassa. Helluntailaiset löytyivät suunnilleen samoilta sijoilta, mutta mutta: erikseen oli listattu muutama helluntailiike, kuten Assemblies of God, jotka asettuivat selkeästi korkeammalle rankingeissa.
Mikä selittää baptistien alhaisen sijoittumisen USA:n uskonnollisessa kastijärjestelmässä? Selittäviä tekijöitä on varmasti useita, enkä ole varsinaisesti baptismin asiantuntija. Mutta muutama johtopäätös voidaan vetää. Yksi tilastoiden toinen kummajaisuus USA:ssa on myös afrikkalais-amerikkalaisten uskonnollisen sitoutumisen epäsuhtainen painottuminen baptisteihin. Yli puolet heistä kuuluivat baptisteihin vuonna 1990. Koska afroamerikkalaisten yleinen koulutus- ja toimeentulotaso on USA:ssa alhaisempi, voidaan tällä jo selittää jotakin. Toinen ja edellisen kanssa yhteneväinen selitys on baptismin vetovoimalla köyhempiin ja alempiin sosiaaliluokkiin. Eikä tämä rajoitu vain USA:han, vaan näin kävi myös Suomessa 1800-luvun lopulla.
Suomessa baptistien ensimmäiset kannattajat kokivat konkreettista vastustusta, kun monia vietiin oikeuteen. Baptismin saadessa kannattajia lähes tyystin työväenluokasta ja köyhemmästä väestöstä, ei sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti vahvoja auktoriteettejä ollut puolustamassa liikettä ja tuomassa sille arvostusta ja oikeutusta. Ulkomaisena liikkeenä se jäi pieneksi, eikä edelleenkään ole tunnettu suurrikkaiden uskontokuntana. Maallikkosaarnaajat ja jokamiehen pappeuden korostus on antanut baptismille kannatusta varsinkin niiden joukossa, jotka eivät muilla keinoilla ole elämässään arvostusta saaneet. Toki syitä valintaan on muitakin, mutta tämä selittää jäsenkunnan painopisteen kallistumisen alempiin yhteiskuntaluokkiin: baptismi on perinteisistä kristillisistä liikkeistä kenties vahvimmin työväkeen vetoava uskontokunta.
Helluntailaisuuden muodostuessa Suomessa, mukaan tuli ihmisiä suunnilleen kaikista yhteiskuntaluokista, vaikka suuri massa ehkä olikin keskivertoa työväenluokkaisempaa. Perinteinen helluntailainen julistus ja jäykkiä organisaatioita kaihtavat diskurssit ovat myös vedonneet kouluttamattomaan väestöön. Kun herrojen ja kirkon mielipide oli ajoittain kielteistä, madalsi se kynnystä lähinnä niille, jotka eivät herroista piitanneet. Sukupolvien vaihtuessa liike ja sen jäsenet ovat muuttuneet ja keskiluokkaistuminen on monin paikoin voittanut ja muuttanut liikettä kapitalistisessa ympäristössä. Helluntailaisten asema Suomen uskonnollisessa kentässä on muuttunut, mutta miten on käynyt baptistien? Muutosta on toki se, että liike on hyväksytty ja sen julkisuuskuva (mitä eivät kaikki kuitenkaan tiedosta) on nykyään positiivinen. Se mikä ei ole muuttunut, on vetovoima alempiin yhteiskuntaluokkiin. Liike ei näyttäydy maailmaasyleilevänä herrojen temmellyskenttänä, vaan ennemminkin tavallisten ihmisten tavallisten haasteiden liikkeenä. Se ei välttämättä ole paha asia. Ei lainkaan.
Mikä selittää baptistien alhaisen sijoittumisen USA:n uskonnollisessa kastijärjestelmässä? Selittäviä tekijöitä on varmasti useita, enkä ole varsinaisesti baptismin asiantuntija. Mutta muutama johtopäätös voidaan vetää. Yksi tilastoiden toinen kummajaisuus USA:ssa on myös afrikkalais-amerikkalaisten uskonnollisen sitoutumisen epäsuhtainen painottuminen baptisteihin. Yli puolet heistä kuuluivat baptisteihin vuonna 1990. Koska afroamerikkalaisten yleinen koulutus- ja toimeentulotaso on USA:ssa alhaisempi, voidaan tällä jo selittää jotakin. Toinen ja edellisen kanssa yhteneväinen selitys on baptismin vetovoimalla köyhempiin ja alempiin sosiaaliluokkiin. Eikä tämä rajoitu vain USA:han, vaan näin kävi myös Suomessa 1800-luvun lopulla.
Suomessa baptistien ensimmäiset kannattajat kokivat konkreettista vastustusta, kun monia vietiin oikeuteen. Baptismin saadessa kannattajia lähes tyystin työväenluokasta ja köyhemmästä väestöstä, ei sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti vahvoja auktoriteettejä ollut puolustamassa liikettä ja tuomassa sille arvostusta ja oikeutusta. Ulkomaisena liikkeenä se jäi pieneksi, eikä edelleenkään ole tunnettu suurrikkaiden uskontokuntana. Maallikkosaarnaajat ja jokamiehen pappeuden korostus on antanut baptismille kannatusta varsinkin niiden joukossa, jotka eivät muilla keinoilla ole elämässään arvostusta saaneet. Toki syitä valintaan on muitakin, mutta tämä selittää jäsenkunnan painopisteen kallistumisen alempiin yhteiskuntaluokkiin: baptismi on perinteisistä kristillisistä liikkeistä kenties vahvimmin työväkeen vetoava uskontokunta.
Helluntailaisuuden muodostuessa Suomessa, mukaan tuli ihmisiä suunnilleen kaikista yhteiskuntaluokista, vaikka suuri massa ehkä olikin keskivertoa työväenluokkaisempaa. Perinteinen helluntailainen julistus ja jäykkiä organisaatioita kaihtavat diskurssit ovat myös vedonneet kouluttamattomaan väestöön. Kun herrojen ja kirkon mielipide oli ajoittain kielteistä, madalsi se kynnystä lähinnä niille, jotka eivät herroista piitanneet. Sukupolvien vaihtuessa liike ja sen jäsenet ovat muuttuneet ja keskiluokkaistuminen on monin paikoin voittanut ja muuttanut liikettä kapitalistisessa ympäristössä. Helluntailaisten asema Suomen uskonnollisessa kentässä on muuttunut, mutta miten on käynyt baptistien? Muutosta on toki se, että liike on hyväksytty ja sen julkisuuskuva (mitä eivät kaikki kuitenkaan tiedosta) on nykyään positiivinen. Se mikä ei ole muuttunut, on vetovoima alempiin yhteiskuntaluokkiin. Liike ei näyttäydy maailmaasyleilevänä herrojen temmellyskenttänä, vaan ennemminkin tavallisten ihmisten tavallisten haasteiden liikkeenä. Se ei välttämättä ole paha asia. Ei lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti