Rooman matkani avasi silmiäni näkemään käytännössä yhden tiedostamani totuuden: luterilaiset ovat menettäneet paljon tehdessään kirkoistaan karuja ja koristelemattomia. Asiaan liittyy tietenkin myös taloudelliset seikat, mutta lähtökohta on kuitenkin periaatteellinen ja opillinen.
Rooman kirkot olivat toinen toistaan värikkäämpiä ja kauniimpia. Niiden kattoja katsellessa mietin, mihinkä sitä sikstiiniläiskappelin kattoa tarvitaan, kun muutkin ovat täynnä taidetta ja kertomuksia. Paitsi että katot olivat kauniita, herättivät ne mielikuvituksen ja inspiroivat jokaista näkijäänsä. Mitä sitten tekevät meidän protestanttiset kirkkorakennuksemme? Vaivuttavat uneen? Oli miten oli, niin jos minulla joku syy olisi kääntyä katoliseksi, olisi se katolisten katot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti