Länsimainen kristillisyys on hyvin teologiapainotteista. Opinkohtien muotoilu ja niiden puolesta tai vastaan kiihkoilu muistuttaa pilkunviilausta äärimmäisessä muodossa. Perinteet tälle traditiolle luotiin jo ajanlaskumme ensimmäisen kolmen vuosisadan hellenistisessä maailmassa, jossa filosofiset pohdinnat johtivat kristittyjä määrittämään jumalansa luontoa ja toimintaa. Kun vielä pyhät kirjoitukset määritettiin, alkoikin toinen merkittävä kehitys, nimittäin opin etsiminen Raamatun lehdiltä.
Katoliset kristityt oivalsivat jo kauan sitten, ettei Raamattu anna missään kohtaa valmiita opinkohtia, minkä vuoksi myös ihmisen päättelylle jätettiin tilaa. Muun muassa tätä protestoivat kristityt näkivät kehityksen menneen kuitenkin liian kauas Raamatusta, joka kuitenkin ymmärrettiin olevan lähimpänä sitä, mitä Jumala puhuisi. Ongelma ei kuitenkaan poistunut. Raamatun tekstillä perustellut opinkohdat jäivät tulkintojen armoille.
Nykypäivän tieteellisen todistusvoiman ihannoinnin maailmassa peräänkuulutetaan objektiivista totuutta. Kristilliset oppirakennelmat pyrkivät tavallaan samaan mekaaniseen totuuden määrittelyyn, siinä kuitenkan onnistumatta. Raamattu kun kertoo vain osia sieltä ja täältä, eikä näkymätöntä voi haltuun saada. Protestanttiset ja etenkin evankeliset ja herätyskristilliset kristityt painottavat jokaisen oman Raamatun tuntemisen ja lukemisen tärkeyttä. Nykyaikana lukeminen ja tiedon etsintä vain yleistyy. Samalla moni saattaa huomata, miten hatarilla pohjilla monet kirkkojen oppirakennelmat seisovat. Puhumattakaan siitä, että ne ovat monesti etääntyneet kauas arkielämästä. Mitä merkitystä minulle on sillä, onko Poika lähtöisin Isästä vai syntyisin tästä, saattaa arkikristitty kysyä.
Oppiriidat ja ainoan pelastuksen tiet ovat ehkä pääosin menneiden vuosikymmenien ja -satojen pölyjä, mutta silti kristityt tekevät pelastuksensa opinkappaleillaan usein kovin monimutkaiseksi. Käytännön kristillisyys voisi kuitenkin olla hyvin yksinkertaista; eihän Pietarikaan sanonut vanginvartijalle, kuin: "usko, niin pelastut". Näin yksinkertainen kristillisyys ei kaikille käy. Eikä se välttämättä mene kaupaksi kaikille sekularisoituneille etsijöille, uskonnollisille shoppaajillekaan. Tuote täytyy esittää paljon mielenkiintoisemmin, jotta se menisi kaupaksi. Toisaalta: Usko, toivo ja rakkaus. Onhan siinäkin jo brändi, yksinkertainen mutta käytännöllinen. Käytännön kristillisyys myös olisi henkilökohtaisempaa, kokemusperäistä. Tietopohjaisen uskonnollisuuden kun uskon kokeneen tai kokevan monien kohdalla rajun inflaation. Ehkä toivoa kirkoille vielä on, ehkä.
Katoliset kristityt oivalsivat jo kauan sitten, ettei Raamattu anna missään kohtaa valmiita opinkohtia, minkä vuoksi myös ihmisen päättelylle jätettiin tilaa. Muun muassa tätä protestoivat kristityt näkivät kehityksen menneen kuitenkin liian kauas Raamatusta, joka kuitenkin ymmärrettiin olevan lähimpänä sitä, mitä Jumala puhuisi. Ongelma ei kuitenkaan poistunut. Raamatun tekstillä perustellut opinkohdat jäivät tulkintojen armoille.
Nykypäivän tieteellisen todistusvoiman ihannoinnin maailmassa peräänkuulutetaan objektiivista totuutta. Kristilliset oppirakennelmat pyrkivät tavallaan samaan mekaaniseen totuuden määrittelyyn, siinä kuitenkan onnistumatta. Raamattu kun kertoo vain osia sieltä ja täältä, eikä näkymätöntä voi haltuun saada. Protestanttiset ja etenkin evankeliset ja herätyskristilliset kristityt painottavat jokaisen oman Raamatun tuntemisen ja lukemisen tärkeyttä. Nykyaikana lukeminen ja tiedon etsintä vain yleistyy. Samalla moni saattaa huomata, miten hatarilla pohjilla monet kirkkojen oppirakennelmat seisovat. Puhumattakaan siitä, että ne ovat monesti etääntyneet kauas arkielämästä. Mitä merkitystä minulle on sillä, onko Poika lähtöisin Isästä vai syntyisin tästä, saattaa arkikristitty kysyä.
Oppiriidat ja ainoan pelastuksen tiet ovat ehkä pääosin menneiden vuosikymmenien ja -satojen pölyjä, mutta silti kristityt tekevät pelastuksensa opinkappaleillaan usein kovin monimutkaiseksi. Käytännön kristillisyys voisi kuitenkin olla hyvin yksinkertaista; eihän Pietarikaan sanonut vanginvartijalle, kuin: "usko, niin pelastut". Näin yksinkertainen kristillisyys ei kaikille käy. Eikä se välttämättä mene kaupaksi kaikille sekularisoituneille etsijöille, uskonnollisille shoppaajillekaan. Tuote täytyy esittää paljon mielenkiintoisemmin, jotta se menisi kaupaksi. Toisaalta: Usko, toivo ja rakkaus. Onhan siinäkin jo brändi, yksinkertainen mutta käytännöllinen. Käytännön kristillisyys myös olisi henkilökohtaisempaa, kokemusperäistä. Tietopohjaisen uskonnollisuuden kun uskon kokeneen tai kokevan monien kohdalla rajun inflaation. Ehkä toivoa kirkoille vielä on, ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti