Homeesta

Home on oiva juttu. Lähinnä silloin, kun se on syötävässä muodossa juustossa. Kun hometta löytää seinästä, on juttu aivan toisenlainen. Joulukuussa löysin ilokseni kylpyhuoneen seinästä uuden kasvuston. Hieno tummanvihreä peite oli alkanut poissaollessani vallata kaakeleiden saumoja. Lomailussa on se ikävä puoli, ettei siivous onnistu etätöinä. Toisaalta silloin tämänkaltaiset totuudet paljastuvat ja homekin pääsee kasvamaan ihan kaikessa rauhassa. Iloisena astelin suoraan tietokoneen ääreen. Täyttämään vikailmoitusta huoltomiehelle, näet. Viime perjantaina vihdoin kävi Lassila&Topinojan vahinkosaneerauksen työnjohtaja mittailemassa kosteusarvoja ja urkkimassa seiniä ja lattioita. Pahalta näyttää, totesi mies heti ensi töikseen.

Tällä viikolla ehkä jo saan tietää, kuinka suuri remontti kylpyhuoneeseen tehdään ja ehkä ensi viikolla saisin tietää, mitä väliaikaisratkaisuja (tai pysyvämpiä) tehdään, jotta hygieniatasoni hoitaminen onnistuisi myös remontin aikana. Ylioppilaskyläsäätiölle laitoin jo syksyllä hakemuksen isommasta asunnosta uudemmissa taloissa, mutta se nyt seisoo siellä jonossa, eikä siitä välttämättä ole tähän hätään apua.

Mutta minkäs teet, elettävä se on remontinkin yli. Toivottavasti tämä home olisi hetkeen viimeinen seinähome asunnossa. Terveyskin voisi parantua, eikä niin usein tarvitsisi aamulla epäillä flunssan iskevän.

Katsotaan, sanoi remonttimies.