Ihmiskuntaa vaivaa tauti. Tauti on levinnyt jokaiseen sosiaaliseen ryhmään ja instituutioon (näin hieman yleistääkseni). Taudista ovat osallisia myös yksilöt, suurin osa ihmisistä kantaa tätä tautia. Se on vaarallinen ja tuhoava, mutta hoidettuna ja rajoitettuna siitä voi kuitenkin olla jopa hyötyä. On vain usein vaikea etukäteen tietää, milloin taudin hyötyvaikutus on taattu.
On ymmärrettävää, että ihmiset haluavat olla oikeassa. Joskus tämä oikeassa olemisen tarve kuitenkin kasvaa mittasuhteisiin, joissa se muuttuu puolustustaisteluksi ilman totuuden etsintää. Tällöin vastaaja pyrkii vain pönkittämään omaa imagoaan ja ryhmänsä suvereenisuutta pitää mielipiteensä. Kaikki eivät kuitenkaan voi olla oikeassa, mikä luo ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Jos joku vain myöntäisi olevansa vähemmän oikeassa, niin elämä helpottuisi.
Enemmän tauti vaivaa institutionalisoituneita organisaatioita, joiden julkisuuskuva täytyy olla johdonmukainen. Mutta ikävä kyllä yksilötkään eivät ole turvassa tältä taudilta. Totuuden etsintä on niin välttämätöntä joillekin, että he päättävät olla oikeassa, vaikka eivät ole asiaansa todeksi todenneetkaan. Kun totuus on valittu, on siitä ajan kuluessa vaikeampi irrottautua. Seurauksena on kasvojen menetys, stressi ja masennus, minäkuvan ja identiteetin murskajaiset.
Toisinaan kannattaa vain olla väärässä. Tai ainakin välttää väittämästä tietävänsä totuutta. Pätemisellä pärjää, mutta voi myös tuhota niin tuhottoman paljon.
On ymmärrettävää, että ihmiset haluavat olla oikeassa. Joskus tämä oikeassa olemisen tarve kuitenkin kasvaa mittasuhteisiin, joissa se muuttuu puolustustaisteluksi ilman totuuden etsintää. Tällöin vastaaja pyrkii vain pönkittämään omaa imagoaan ja ryhmänsä suvereenisuutta pitää mielipiteensä. Kaikki eivät kuitenkaan voi olla oikeassa, mikä luo ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Jos joku vain myöntäisi olevansa vähemmän oikeassa, niin elämä helpottuisi.
Enemmän tauti vaivaa institutionalisoituneita organisaatioita, joiden julkisuuskuva täytyy olla johdonmukainen. Mutta ikävä kyllä yksilötkään eivät ole turvassa tältä taudilta. Totuuden etsintä on niin välttämätöntä joillekin, että he päättävät olla oikeassa, vaikka eivät ole asiaansa todeksi todenneetkaan. Kun totuus on valittu, on siitä ajan kuluessa vaikeampi irrottautua. Seurauksena on kasvojen menetys, stressi ja masennus, minäkuvan ja identiteetin murskajaiset.
Toisinaan kannattaa vain olla väärässä. Tai ainakin välttää väittämästä tietävänsä totuutta. Pätemisellä pärjää, mutta voi myös tuhota niin tuhottoman paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti