Kulttuurin ylikäytöstä

Sanoilla on ikävä taipumus muuttua itsestäänselvyyksiksi, kun niitä riittävän kauan toistaa ja käyttää. Tällöin niiden alkuperäinen käyttöarvo kokee arvonlaskun, saattaapa kielenkäyttö alkaa muistuttamaan turhantärkeää sanoilla kikkailua. Tänään käräytin itseni rikoksesta täysin tuoreeltaan. Huomasin kuinka kulttuuri-sanasta on tullut kätevä yleissana, jota voi käyttää eri määreillä maustettuna tilanteessa kuin tilanteessa. Usein koko kulttuuri-sanan voisi vaihtaa sanalla tapa. Liikennekulttuuri: eikö kyseessä ole vain liikenteessä toteutuvat käytännön tavat toimia? Yrityskulttuuri: mitä muuta se on kuin yrityksen tavat toimia? Kulttuurinen tapa: miksi toistaa samaa ajatusta, jos kyseessä on vain tapojen mukainen tapa? Mutta onhan se paljon mukavampaa käyttää hienoja sanoja, joita rahvas ei osaa käyttää.

Pitää miettiä, josko voisi tapojaan parantaa - siis evaluoida, kykenisinkö kontrolloimaan ja reprodusoimaan puhekulttuuriani.