Hyvinvointivaltion suurin haaste on sen itse tuottama: liikaväestö ja sen pysyvyys. Aiemmin, vanhoina hyvinä aikoina, väestönkasvua rajoittivat taudit ja sodat. Töitä ei aina riittänyt kaikille, mutta työttömät voitiin aika ajoin kutsua kätevästi armeijan joukkoihin, etulinjan tulenruoaksi. Samalla evoluution pyörä pidettiin pyörimässä, kun alemmat luokat, kouluttamattomat ja työttömät kuolivat sodissa, tai niistä selvinneinä erilaisten tautien kourissa. Työttömyystilastot pysyivät jokseenkin kurissa, eikä nälkään nääntyneitä ihmetelty - se kun oli "luonnollista".
Hyvinvointivaltion perusideoihin kuuluu yhtäläisten (perus)mahdollisuuksien turvaaminen kaikille valtion kansalaisille, niin työmarkkinoilla, terveydenhoidossa kuin koulutuksessa. Terveydenhoidon kehittäminen mullisti kuolleisuusluvut. Ensihätään paljon lapsia tekemään tottuneet jatkoivat lapsien tekemistä aivan kuin ennenkin, paitsi että puolet lapsista ei kuollutkaan ensimmäisinä elinvuosinaan. Viime vuoden kohu sikaflunssan ympärillä tuntuu historiallisessa mittakaavassa naurettavalta: eihän kuolleita ole kuin muutama.
Toinen merkittävä muutos on odotettava rauha naapurivaltioiden kesken läntisessä Euroopassa. Kun eri maissa saavutetaan suhteellinen hyvinvointi, erot pienenevät ja intressit eivät ole ristiriidassa, valtioiden sotimisen todennäköisyys pienenee huomattavasti. Kehityksen seurauksena sodissa kuolleiden määrä vähenee ja alempien yhteiskuntaluokkien enemmistöstä tulevat rivisotilaat jäävät työmarkkinoille.
Suomen uusi merkittävä yhteiskuntaryhmä, pitkäaikaistyöttömät ja muuten syrjäytyneet, ei ole historiallisesti mikään uusi asia. Kyseessä on tuttu liikaväestön ongelma. Kyseisen ryhmän pysyvyys sen sijaan on uusi ja suoraa seurausta hyvinvoinnin lisääntymisestä ja kuudestakymmenestäviidestä rauhan vuodesta.
Tarvitsemmeko siis huonompaa terveydenhoitoa ja sotia? Ei tietenkään, mutta kyseinen dilemma osoittaa, ettei hyvinvointivaltion muodostuminen ole poistanut yhteiskunnallisia ongelmia. Toivoa on, mutta töitä on tehtävä. Ehkä kapitalismin ohessa tarvittaisiin uusi annos sosialismia. Eräänlaista sosialismikapitalismia, jossa ihmiset keskittyisivät kuluttamaan ja käyttämään palveluja riittävän hyvällä hinnalla, jotta kaikille löytyisi töitä. Säästäminen sikseen, hoitakaamme työttömyys pois. Uutena ongelmana ovat vain ylikansalliset toimijat. Jonkun täytyisi niitäkin kehottaa sosialismikapitalismiin...
Hyvinvointivaltion perusideoihin kuuluu yhtäläisten (perus)mahdollisuuksien turvaaminen kaikille valtion kansalaisille, niin työmarkkinoilla, terveydenhoidossa kuin koulutuksessa. Terveydenhoidon kehittäminen mullisti kuolleisuusluvut. Ensihätään paljon lapsia tekemään tottuneet jatkoivat lapsien tekemistä aivan kuin ennenkin, paitsi että puolet lapsista ei kuollutkaan ensimmäisinä elinvuosinaan. Viime vuoden kohu sikaflunssan ympärillä tuntuu historiallisessa mittakaavassa naurettavalta: eihän kuolleita ole kuin muutama.
Toinen merkittävä muutos on odotettava rauha naapurivaltioiden kesken läntisessä Euroopassa. Kun eri maissa saavutetaan suhteellinen hyvinvointi, erot pienenevät ja intressit eivät ole ristiriidassa, valtioiden sotimisen todennäköisyys pienenee huomattavasti. Kehityksen seurauksena sodissa kuolleiden määrä vähenee ja alempien yhteiskuntaluokkien enemmistöstä tulevat rivisotilaat jäävät työmarkkinoille.
Suomen uusi merkittävä yhteiskuntaryhmä, pitkäaikaistyöttömät ja muuten syrjäytyneet, ei ole historiallisesti mikään uusi asia. Kyseessä on tuttu liikaväestön ongelma. Kyseisen ryhmän pysyvyys sen sijaan on uusi ja suoraa seurausta hyvinvoinnin lisääntymisestä ja kuudestakymmenestäviidestä rauhan vuodesta.
Tarvitsemmeko siis huonompaa terveydenhoitoa ja sotia? Ei tietenkään, mutta kyseinen dilemma osoittaa, ettei hyvinvointivaltion muodostuminen ole poistanut yhteiskunnallisia ongelmia. Toivoa on, mutta töitä on tehtävä. Ehkä kapitalismin ohessa tarvittaisiin uusi annos sosialismia. Eräänlaista sosialismikapitalismia, jossa ihmiset keskittyisivät kuluttamaan ja käyttämään palveluja riittävän hyvällä hinnalla, jotta kaikille löytyisi töitä. Säästäminen sikseen, hoitakaamme työttömyys pois. Uutena ongelmana ovat vain ylikansalliset toimijat. Jonkun täytyisi niitäkin kehottaa sosialismikapitalismiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti