Keskiluokkaisuuden ihanteesta ja keltaisesta lehdistöstä

Ihminen on mielenkiintoinen olio, jonka ristiriitaiset signaalit jaksavat hämmentää ulkopuolista tarkkailijaa. Yksi tämänkaltainen ristiriitainen signaali tulee suhtautumisesta keltaiseen lehdistöön ja juorulehdistöön yleensä. Hyvin yleinen ja suosittu diskurssi kammoaa populistista journalismia ja peräänkuuluttaa "hyvää" ja ammattitaitoista toimitusta. Näitä ääniä kuulee yhteiskunnan eri tasoilta ja asemista. Asian kääntöpuoli kuitenkin on, että juuri nämä samaiset lehdet - puhumattakaan muusta mediasta - ovat luetuimpia ja ostetuimpia. Kannatus ja kritiikki tuntuvat puhuvan täysin eri kieltä. Tähän voidaan luetella ainakin kolme syytä.

Ensinnäkin keltainen journalismi on hyvin keltaista: halpaa, yksipuolista ja tökeröä. Huono on aina huonoa. Mutta yksipuolisuus siinä ihmisiä miellyttääkin. Voimakkaat, yksinkertaiset ärsykkeet uppoavat nopeammin ja helpommin kuin monimutkaiset ja ajattelua vaativat. Toinen syy ristiriidalle on keskiluokkaisuuden ideaali ja sen suitsuttaminen. Siihen ei oleteta kuuluvan vulgaari populismi vaan itsenäisyys ja ajattelu. Kaikki eivät kuitenkaan ole keskiluokkaisia mieleltään eivätkä asenteiltaan. On kuitenkin sosiaalisesti suotavaa puhua ala-arvoisuutta vastaan (keskiluokkaisuudesta arvotettuna). Alaluokkaisuudesta ei ole hyötyä työmarkkinoilla tai sosiaalisessa nousussa. Siksi pitää kuulostaa "normaalilta", mikä tarkoittaa tässä tapauksessa keskiluokkaiselta, vaikka olisi itse jotain muuta.

Kolmas syy liittyy edelliseen: sosiaalinen paine ei soisi ihmisen olevan aidosti yksilöllinen ja tekevän oman maun mukaan. Siksi yhtenäinen puhe yhteisestä ideaalielämästä on niin suosittua. Virtuoosit ovat joko sankareita tai sitten outoja epäihmisiä, koska he eroavat massasta, "normaalista". Sama sosiaalinen paine ohjaa ihmisiä suosimaan puheessaan yhteisesti hyväksyttyjen arvojen ja tapojen mukaista toimintaa. Todellinen käyttäytyminen jää sivuosaan, poikkeavuudeksi ja häpeäksi.

Vaikka en itse innostu vähääkään keltaisesta mediasta, on se silti suosituin mediumien muoto. Populismista yhteiskunta saa todellisen voimansa arjessa. Itse voin olla poikkeava - yksilöllinen - siten, etten tuomitse keltaista mediaa tyhjänä ja merkityksettömänä, saati sitten paheellisena ja hävettävänä. Harhaanjohtavaa se voi monille olla, mutta sittenpä voi syyttää sitä ihmistä, joka ei ole ajatellut. Kukin elää sen aivokapasiteetin mukaan, mikä hänelle on annettu. Minä taas yritän sopeutua kulloisessakin tilanteessa siihen aivokapasiteettien yhtälöön, mikä kyseisessä sosiaalisessa kokoonpanossa vallitsee, ja toimia sen mukaisesti. Mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan.