Tänään uskontotieteellisen seuran vuosikokousesitelmässä käsiteltiin tulkintoja. Kaikki ihmiset tulkitsevat näkemäänsä, kokemaansa ja lukemaansa. Kirjallisia traditioita tulkitaan kussakin ympäristössä ja ajassa aina uudestaan, eivätkä tulkinnat koskaan täysin kohtaa, koska jokaisen ihmisen näkökulma on subjektiivinen, henkilökohtainen. Mutta paitsi että lukija tulkitsee, myös kirjoittajat tulkitsevat. Tästä syntyy tutkijoille haasteita, etenkin kun suullista traditiota kirjoitetaan muistiin.
Irlannissa munkit kirjoittivat niin aikansa kuin edeltävien aikojen uskonnollisia perinteitä ja kertomuksia muistiin. Kirjoituksia myöhemmin luettaessa on muistettava näiden henkilöiden näkökulma traditioihin ja kertomuksiin. Erilaisen uskonnollisuuden edustajina heidän ymmärryksensä tapahtumista vaikutti varmasti siihen, mitä he kirjoittivat. Suomessa jossain määrin samanlainen tapaus on Kalevala. Sen taustalla on joukko kertomuksia, myyttejä ja traditioita. Niiden muistiinkirjaaminen ja kokoaminen tapahtui kuitenkin kristityn miehen mielessä, puhumattakaan myöhemmistä tulkinnoista ja sovelluksista. Lopputuloksena Kalevalaa käytettiin muun muassa esittämään kertomus suomalaisten kehittymisestä primitiivisestä kansasta kehittyneeksi ja jalostuneeksi kristilliseksi kansaksi. Alkuperäiset tarinat ovat siellä jossain, kauan sitten muuttuneina, tuskin tunnistettavissa olevina juonteina.
Nykyinen perinnefetismi ja muinaismuistojen palvonta unohtaa joskus sen, ettei mikään merkitys tai tulkinta ole pysyvää ihmisyhteisöissä. Vaikka asiat näyttävät samoilta, ovat ne silti muuttuneet. Jokainen traditio on ollut joskus uusi, mutta siihen "alkuperäiseen" ei ole enää paluuta. Tämän päivän traditio taas on myöhemmin muinaisuutta, kenties kulttuuriaarre, jota suojellaan. Mutta nyt? Nyt se on lähinnä kulutus- ja käyttökohde, ei sen enempää tai ihmeellisempää.
Irlannissa munkit kirjoittivat niin aikansa kuin edeltävien aikojen uskonnollisia perinteitä ja kertomuksia muistiin. Kirjoituksia myöhemmin luettaessa on muistettava näiden henkilöiden näkökulma traditioihin ja kertomuksiin. Erilaisen uskonnollisuuden edustajina heidän ymmärryksensä tapahtumista vaikutti varmasti siihen, mitä he kirjoittivat. Suomessa jossain määrin samanlainen tapaus on Kalevala. Sen taustalla on joukko kertomuksia, myyttejä ja traditioita. Niiden muistiinkirjaaminen ja kokoaminen tapahtui kuitenkin kristityn miehen mielessä, puhumattakaan myöhemmistä tulkinnoista ja sovelluksista. Lopputuloksena Kalevalaa käytettiin muun muassa esittämään kertomus suomalaisten kehittymisestä primitiivisestä kansasta kehittyneeksi ja jalostuneeksi kristilliseksi kansaksi. Alkuperäiset tarinat ovat siellä jossain, kauan sitten muuttuneina, tuskin tunnistettavissa olevina juonteina.
Nykyinen perinnefetismi ja muinaismuistojen palvonta unohtaa joskus sen, ettei mikään merkitys tai tulkinta ole pysyvää ihmisyhteisöissä. Vaikka asiat näyttävät samoilta, ovat ne silti muuttuneet. Jokainen traditio on ollut joskus uusi, mutta siihen "alkuperäiseen" ei ole enää paluuta. Tämän päivän traditio taas on myöhemmin muinaisuutta, kenties kulttuuriaarre, jota suojellaan. Mutta nyt? Nyt se on lähinnä kulutus- ja käyttökohde, ei sen enempää tai ihmeellisempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti