Uskonnollisuutta voidaan mitata ja määritellä usealla tavalla. Moniulotteinen kuvaus antaa paremman kuvan kuin yhden muuttujan määritelmät. Silti yksittäisiäkin ulottuvuuksia voidaan tarkastella erikseen. Elämyksellisen, ideologisen, tiedollisen, rituaalisen ja seuraamuksellisen uskonnollisuuden jaottelukin (Glock&Stark) jakautuu vielä yhteisölliseen ja yksilölliseen sekä sisäiseen ja ulkoiseen uskonnollisuuteen. Tämänkin jälkeen voidaan vielä tehdä tarkempia määrittelyjä.
Rituaalista uskonnollisuutta voidaan tarkastella kahden ulottuvuuden avulla: liturgisuus-tunnejohtoisuus sekä sisältö-fraasi -akseleilla (T.T.M.). Olin pääsiäisenä todistamassa rituaalisen uskonnollisuuden erilaisia muotoja samassa hetkessä, rukoustilanteessa. Kaksi henkilöä rukoili peräkkäin jumalanpalveluksen alussa. Toinen rukoili systemaattisemmin ja selkeillä ajatusrakennelmilla. Toisen rukous taas koostui fraaseista ja ohjautui tunnekohokohtien välillä purjehtien. Näillä henkilöillä oli muutakin eroa kuin rituaalisuuden muoto rukouksessa. Merkittävin nimenomaan rituaalisuuteen vaikuttava ero syntyi heidän historiastaan. Toinen oli asunut ikänsä Euroopassa ja suurimman osan ajasta Suomessa. Emotionaalisemman rituaalisuuden henkilö taas oli asunut suurimman osan elämästään Euroopan ulkopuolella ja hänen ajatuksensa suomalaisesta helluntailaisrituaalista oli peräisin 50-luvulta. Ero oli merkittävä ja silmiinpistävä. Yksi muu ero henkilöillä oli sosioekonominen tausta.
Liikkeiden uskonnollisuuden muuttuminen näkyy monessa asiassa, mutta hyvin selkeästi rituaalisessa uskonnollisuudessa. Jumalanpalveluskäytännöt näyttävät ulkoisen muutoksen, mikä heijastelee sisäisiä muutoksia. On tietenkin luonnollista että kaikki sosiaalisessa ympäristössä tapahtuva muuttuu, mutta yleensä se tapahtuu vaivihkaa ja huomaamatta. Ilmiselväksi muutokset tulevat juuri kyseisenlaisissa tilanteissa, joissa osa ryhmää on laitettu ikäänkuin aikakapseliin vuosiksi, tai kaksi erillään kehittynyttä, eri tahtiinkin kehittynyttä, ryhmää laitetaan yhteen. Samoin kuin esimerkiksi eri etniset kielet, samoin uskonnollisuuden sosiaaliset muodot muuttuvat ja eriytyvät kun eri ryhmillä on erilliset historiat.
Rituaalista uskonnollisuutta voidaan tarkastella kahden ulottuvuuden avulla: liturgisuus-tunnejohtoisuus sekä sisältö-fraasi -akseleilla (T.T.M.). Olin pääsiäisenä todistamassa rituaalisen uskonnollisuuden erilaisia muotoja samassa hetkessä, rukoustilanteessa. Kaksi henkilöä rukoili peräkkäin jumalanpalveluksen alussa. Toinen rukoili systemaattisemmin ja selkeillä ajatusrakennelmilla. Toisen rukous taas koostui fraaseista ja ohjautui tunnekohokohtien välillä purjehtien. Näillä henkilöillä oli muutakin eroa kuin rituaalisuuden muoto rukouksessa. Merkittävin nimenomaan rituaalisuuteen vaikuttava ero syntyi heidän historiastaan. Toinen oli asunut ikänsä Euroopassa ja suurimman osan ajasta Suomessa. Emotionaalisemman rituaalisuuden henkilö taas oli asunut suurimman osan elämästään Euroopan ulkopuolella ja hänen ajatuksensa suomalaisesta helluntailaisrituaalista oli peräisin 50-luvulta. Ero oli merkittävä ja silmiinpistävä. Yksi muu ero henkilöillä oli sosioekonominen tausta.
Liikkeiden uskonnollisuuden muuttuminen näkyy monessa asiassa, mutta hyvin selkeästi rituaalisessa uskonnollisuudessa. Jumalanpalveluskäytännöt näyttävät ulkoisen muutoksen, mikä heijastelee sisäisiä muutoksia. On tietenkin luonnollista että kaikki sosiaalisessa ympäristössä tapahtuva muuttuu, mutta yleensä se tapahtuu vaivihkaa ja huomaamatta. Ilmiselväksi muutokset tulevat juuri kyseisenlaisissa tilanteissa, joissa osa ryhmää on laitettu ikäänkuin aikakapseliin vuosiksi, tai kaksi erillään kehittynyttä, eri tahtiinkin kehittynyttä, ryhmää laitetaan yhteen. Samoin kuin esimerkiksi eri etniset kielet, samoin uskonnollisuuden sosiaaliset muodot muuttuvat ja eriytyvät kun eri ryhmillä on erilliset historiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti