keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Pääsiäisnoidista ja Joulupukista

Suomalaisnainen päätti Italiassa ottaa asiakseen krusifiksien poistamisen kouluista. Lopulta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta löytyi myötätuntoa naisen agendalle: krusifiksit loukkaavat ihmisten uskonnonvapautta.

Kyllästyneenä tällaisiin valituksiin kirjoitan pari sanaa tähän. En tietenkään tunne täyttä todellisuutta italialaisissa kouluissa, mutta epäilen vahvasti, että krusifiksit julistaisivat seiniltä vakaumuksellista sanomaa pikkulapsille. Objektiivisesti katsottuna se viittaa historialliseen tapahtumaan, jossa mies kuoli, ei muuta. Tulkinnat ja selitykset tulevat muualta. Luonnollisempi reaktio olisi puuttua opetuksiin (jos niissä puolueellisuutta löytyy), ei krusifikseihin, jotka maassa muistuttavat yhdeksän kymmenestä kuuluvan kirkkoon.

Krusifiksi loukkaa vähemmistöjä, sanotaan. Kumma että muslimit eivät ole asiasta valittaneet, hehän ovat yksi vähemmistö. Ateistit näyttävät jaksavan valittaa, heitä se painaa kovasti. Ainakin tätä suomalaista naista. Yksi muslimi Italiassa pyysi päiväkodin krusifiksin vierelle myös koraanin lausetta. Ei siis krusifiksin poistoa, se olisi saanut hänenkin puolestaan jäädä seinälle.

Jos loukkaavia symboleja aletaan repiä valtioiden rahoittamista julkisista tiloista ja tilaisuuksista, mihin vedetään raja? Poistetaanko myös pääsiäisnoidat ja joulupukki? Monet uskonnolliset ihmiset loukkaantuvat näistä hahmoista ja niiden esittämisestä uskonnollisten pyhien yhteydessä. Mutta nehän ovat satuolentoja, vastaa ateisti. Ateistin mielestä jumalatkin ovat satuolentoja, eli tämä perustelu ei toimi. Ateisti vastaa, ettei niihin oikeasti uskota. Monet pikkulapset kyllä uskovat joulupukkiin ja pelkäävät noitia. Ei sekään siis toimi.

Provosointia? Sitäkin. Olen vain niin perin kyllästynyt valittajiin. Tässä tapauksessa tähän ateistiin. Jos ateisti ei usko, miksi nostaa niin suuri meteli asiasta kuin asiasta? En kyynisenä edes jaksa uskoa, että hän ajattelisi muiden parasta. Kun omaan silmään sattuu omat käsittelemättömät asiat, niin täytyy valittaa. Pääsisi sinuiksi itsensä kanssa ja varmaksi kutsumuksestaan, ateismistaan, niin ei tarvitsisi nipottaa. Itsehän hän lapsensa kasvattaa kotonaan. Koulu antaa tietoa, mutta kyllä kodin perinne vaikuttaa myös vahvana jokaisen lapsen valinnoissa.

Miksi maailmassa on niin paljon valitusta? Kaiken valituksen tähden minäkin sorrun valittamiseen. Onneksi voin pettää itseäni sanomalla, että valitan vain toisten valittamisen tähden.

Vali vali.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti