Tutkimukseni keskiössä on liikkeen ja sen jäsenten sosiaalinen nousu ja keskiluokkaistuminen. Otsikostakin sen jo näkee. Yksi keskeinen kysymys liittyen tähän on, mitä tapahtuu liikkeelle, jos osa jäsenistöstä kokee, että sosiaaliset muutokset ovat muuttaneet liikettä itseään liiaksi, kauaksi pois sen 'alkuperäisistä' ja 'todellisista' arvoista.
Lawrence Mamiya tutki Black Muslim -liikkeen muutoksia ja jakautumista, päätyen siihen johtopäätökseen, että jäsenten keskiluokkaistuminen maltillisti osan liikkeestä niin, että liike lopulta jakaantui kahtia. Radikaalimmat kokivat sanoman vesittyvän maltillisten käsissä ja maltilliset taas kokivat rajun vastakkainasettelun itselleen vieraana.
Muutosten taustalla oli muutakin kuin taloudellinen nousu, mutta keskityn nyt siihen. Nimittäin väitän, että jos elämässä taloudellisesti toimeentuleva (ei edes rikas) uskonnollisen liikkeen jäsen kokee, että maallinen menestys tuomitaan liikkeessä, ei hän enää koe oloaan siellä mukavaksi ja vieraantuu liikkeestä. Väite ei ole kovin radikaali tai omaperäinen, mutta kestä vielä hetki.
Fundamentalismin nousun yksi selittäjä on sopeutumattomuus nopeaan yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Omaa ja liikkeensä puhtautta suojellakseen fundamentalisti saattaa kärjistää ja painottaa asioita. Ja tehdä sen hyvin korostuneesti. Fundamentalistin tarkoitus ei välttämättä ole kohdistaa kritiikkiään kehenkään - hän ei välttämättä edes tunne ketään joka vastaisi kritiikkinsä sisältöä - mutta siinäkin piilee ongelma. Kun kritiikki on kohdentamatonta, ei kritiikin kohdalleen kokenut voi puolustautua oikeastaan kenellekään. Yleensä kohde joutuu huutamaan tuuleen ja saa vastaukseksi korkeintaan mietoja 'en tarkoittanut sinua' -lausahduksia.
Näin syntyy rakoja, jotka ajan mittaan voivat kasvaa kuiluiksi. Oman epävarmuutensa peittämiseksi tarkoitettu kohdentamaton kritiikkikin voi kasvaa - yhtyessään muihin samanlaisiin virtauksiin - liian suureksi epämukavuuden tunteeksi maltillisen jäsenen sietää. Helpompi on silloin jäädä pois. Jos taas fundamentalistit ovat vähemmistössä, voivat he erota omaksi liikkeekseen, ettei heidän konstruoimansa todellisuus järkkyisi.
Lawrence Mamiya tutki Black Muslim -liikkeen muutoksia ja jakautumista, päätyen siihen johtopäätökseen, että jäsenten keskiluokkaistuminen maltillisti osan liikkeestä niin, että liike lopulta jakaantui kahtia. Radikaalimmat kokivat sanoman vesittyvän maltillisten käsissä ja maltilliset taas kokivat rajun vastakkainasettelun itselleen vieraana.
Muutosten taustalla oli muutakin kuin taloudellinen nousu, mutta keskityn nyt siihen. Nimittäin väitän, että jos elämässä taloudellisesti toimeentuleva (ei edes rikas) uskonnollisen liikkeen jäsen kokee, että maallinen menestys tuomitaan liikkeessä, ei hän enää koe oloaan siellä mukavaksi ja vieraantuu liikkeestä. Väite ei ole kovin radikaali tai omaperäinen, mutta kestä vielä hetki.
Fundamentalismin nousun yksi selittäjä on sopeutumattomuus nopeaan yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Omaa ja liikkeensä puhtautta suojellakseen fundamentalisti saattaa kärjistää ja painottaa asioita. Ja tehdä sen hyvin korostuneesti. Fundamentalistin tarkoitus ei välttämättä ole kohdistaa kritiikkiään kehenkään - hän ei välttämättä edes tunne ketään joka vastaisi kritiikkinsä sisältöä - mutta siinäkin piilee ongelma. Kun kritiikki on kohdentamatonta, ei kritiikin kohdalleen kokenut voi puolustautua oikeastaan kenellekään. Yleensä kohde joutuu huutamaan tuuleen ja saa vastaukseksi korkeintaan mietoja 'en tarkoittanut sinua' -lausahduksia.
Näin syntyy rakoja, jotka ajan mittaan voivat kasvaa kuiluiksi. Oman epävarmuutensa peittämiseksi tarkoitettu kohdentamaton kritiikkikin voi kasvaa - yhtyessään muihin samanlaisiin virtauksiin - liian suureksi epämukavuuden tunteeksi maltillisen jäsenen sietää. Helpompi on silloin jäädä pois. Jos taas fundamentalistit ovat vähemmistössä, voivat he erota omaksi liikkeekseen, ettei heidän konstruoimansa todellisuus järkkyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti