Ne mukavat amerikkalaiset...

Tänään törmäsin jälleen amerikkalaiseen näköharhaan. Onko kyseessä näköharha vai itsepäisyys, ehkä ne molemmat yhdistyvät amerikkalaisissa. Artikkelin kirjoittaja kirjoitti sujuvasti ja itsevarmasti fundamentalisteista ja fundamentalistien kulttuuriluokasta. Eurooppalaiseen silmään molemmat luokittelut saattavat sattua pahasti, sillä monien asiantuntijoiden käsitykset termien sisällöistä poikkeavat jossain suhteessa amerikkalaiseen järjenjuoksuun verrattuna.

Siinä missä eurooppalaiselle fundamentalismi tarkoittaa paljon laajempaa yleiskäsitettä, tarkoittaa se monelle USA:n oppineelle amerikkalaisen kristillisyyden tiettyä muotoa. Luokan ja kulttuurin käsitteitäkään eivät monet aseta vastakkain yhtä ehdottomasti kuin artikkelin kirjoittajan tekstistä voisi ymmärtää. Lukijalle tulee tällöin helposti mielikuva sulkeutuneesta ja mustavalkoisesta maailmasta ameerikan yhdysvalloista.

Mutta onko todella näin? Ikänsä suuressa ja kattavassa yhteiskunnassa asuneen tutkijan, joka kirjoittaa oman yhteiskuntansa lukijoille omassa yhteiskunnassaa tapahtuvista asioista, mieleen ei välttämättä tule, mitä muualla asioista ajatellaan. Typerää, ajattelen, on sitä muuallakin elämää. Mutta ehkä kirjoittajalle ei ole. Tahallista perspektiivin rajallisuus ei kuitenkaan ole; luonnollista se on kaikille, jokaisessa yhteisössä.

Nykyisen tilanteen vallitessa ulkopuolisen on pyrittävä ymmärtämään vieraan kulttuurin erityispiirteet, kuten erot ilmaisuissa ja kommunikoinnissa yleensä. Silti se tekee hankalammaksi toisten tutkijoiden kanssa keskustelemisen, mihin kukin tieteenala on yleensä pyrkinyt molemmin puolin atlanttia...