Juhlavat aloitukset antavat illuusion asian tärkeydestä ja suunnitelmallisuudesta. Siksi päätin aloittaa väitöskirjaprojektini virallisesti tänään, ensimmäisenä syyskuuta 2009. Ei niin, että työni olisi alkanut vasta tänään, vaan koska haluan pitää yllä itsepetosta omien ambitioideni merkityksellisyydestä.
Kaikki alkoi oikeastaan lapsuudestani, tai jopa ennen sitä, kauan ennen sitä. Isoisoisoisoisoisoisäni muutti Laatokan rannoilta kauniin Korpijärven rannalle Hoilolaan joskus 1700-luvulla. Ilman tätä sosiaalista ja spatiaalista relokaatiota minua ei olisi olemassa. Lisäksi merkittävää on se, että hänen uskontonsa oli ortodoksinen kristillisyys. Ikävuosien tehdessä vääjäämätöntä tuhoaan, olen vähä vähältä ymmärtänyt monipuolisen sukutaustani ja ystäväpiirini merkitystä nyt elämälläni urapolulla.
Isovanhempani (isäni puolelta) olivat vuoteen 1950 asti ortodokseja, kunnes heräsivät helluntailaisuuden autuuteen, tai jotain sellaista. Toiset isovanhempani olivat luterilaisia; isoäitini alkoi käydä helluntaiseurakunnassa, minkä johdosta vanhempani oikeastaan aikoinaan tapasivat. Isosetäni liittyi baptistiseurakuntaan muutettuaan Karjalasta Keski-Suomeen. Nykyiseen kaveripiiriini taas kuuluu niin katolisia, entisiä katolisia, muslimeja, uskonnottomia, vapaarikollisia kuin muitakin laisia.
Monipuolisuutta ja erilaisuutta, siinä ihmettelemistä ja ajattelemista. Lopulta mielenkiintoni ihmisten ja katsomusten erilaisuuteen, yhdistettynä henkilökohtaisiin ambitioihini päteä ja olla jotain, johti siihen, että nyt kirjoitan väitöskirjaani. Tai kirjoitan tulevina neljänä vuotena.
Työ alkoi keväällä tutkimusaiheen valinnalla ja kesällä tutkimussuunnitelman tekemisellä. Jatko-opiskeluhakemuksen jättämisen jälkeen olen lähettänyt jo kaksi apurahahakemusta. Loppuvuosi mennee kevyemmällä kukkarolla (etenkin kun en sellaista omista), mutta jos onni kovin potkii, niin vuoden alusta ei enää töitä tarvitsisi tehdä; siis oikeita töitä; tai siis, no, niin.
Virallinen työrupeama alkoi kunnon humanistin tavoin: sen jälkeen kun kävin aamuyhdeksältä sosiologian professori Pöntisen juttusilla ja asensin atk-keskuksesta SPSS -tilasto-ohjelman, palasin kotiin päiväunille. Eihän humanisti pärjää ilman riittävää määrää unta. Eikä maailmanparantamista, mitä harrastin sitten illemmalla. Ensimmäinen vuosi kuluu lukiessa ja kehitellessä, vuoden päästä olisivat vuorossa aineistonkeruumatkat.
Tämä ensimmäinen ploki oli pidempi ja rönsyilevämpi aloituskappale: johdanto niin sanoakseni. Jatkossa tarkoitus olisi olla ytimekkäämpi. Kenties joka päivä, kunnes juhlin tohtoriuttani Roomassa keväällä 2013.
Kaikki alkoi oikeastaan lapsuudestani, tai jopa ennen sitä, kauan ennen sitä. Isoisoisoisoisoisoisäni muutti Laatokan rannoilta kauniin Korpijärven rannalle Hoilolaan joskus 1700-luvulla. Ilman tätä sosiaalista ja spatiaalista relokaatiota minua ei olisi olemassa. Lisäksi merkittävää on se, että hänen uskontonsa oli ortodoksinen kristillisyys. Ikävuosien tehdessä vääjäämätöntä tuhoaan, olen vähä vähältä ymmärtänyt monipuolisen sukutaustani ja ystäväpiirini merkitystä nyt elämälläni urapolulla.
Isovanhempani (isäni puolelta) olivat vuoteen 1950 asti ortodokseja, kunnes heräsivät helluntailaisuuden autuuteen, tai jotain sellaista. Toiset isovanhempani olivat luterilaisia; isoäitini alkoi käydä helluntaiseurakunnassa, minkä johdosta vanhempani oikeastaan aikoinaan tapasivat. Isosetäni liittyi baptistiseurakuntaan muutettuaan Karjalasta Keski-Suomeen. Nykyiseen kaveripiiriini taas kuuluu niin katolisia, entisiä katolisia, muslimeja, uskonnottomia, vapaarikollisia kuin muitakin laisia.
Monipuolisuutta ja erilaisuutta, siinä ihmettelemistä ja ajattelemista. Lopulta mielenkiintoni ihmisten ja katsomusten erilaisuuteen, yhdistettynä henkilökohtaisiin ambitioihini päteä ja olla jotain, johti siihen, että nyt kirjoitan väitöskirjaani. Tai kirjoitan tulevina neljänä vuotena.
Työ alkoi keväällä tutkimusaiheen valinnalla ja kesällä tutkimussuunnitelman tekemisellä. Jatko-opiskeluhakemuksen jättämisen jälkeen olen lähettänyt jo kaksi apurahahakemusta. Loppuvuosi mennee kevyemmällä kukkarolla (etenkin kun en sellaista omista), mutta jos onni kovin potkii, niin vuoden alusta ei enää töitä tarvitsisi tehdä; siis oikeita töitä; tai siis, no, niin.
Virallinen työrupeama alkoi kunnon humanistin tavoin: sen jälkeen kun kävin aamuyhdeksältä sosiologian professori Pöntisen juttusilla ja asensin atk-keskuksesta SPSS -tilasto-ohjelman, palasin kotiin päiväunille. Eihän humanisti pärjää ilman riittävää määrää unta. Eikä maailmanparantamista, mitä harrastin sitten illemmalla. Ensimmäinen vuosi kuluu lukiessa ja kehitellessä, vuoden päästä olisivat vuorossa aineistonkeruumatkat.
Tämä ensimmäinen ploki oli pidempi ja rönsyilevämpi aloituskappale: johdanto niin sanoakseni. Jatkossa tarkoitus olisi olla ytimekkäämpi. Kenties joka päivä, kunnes juhlin tohtoriuttani Roomassa keväällä 2013.
Aika nopeasti valmistuu väitöskirja tuon esipuheen mukaan, jos jos keväällä 2009?!?!?!
VastaaPoistaSe on predestinoitu väitöskirja. Se vain konkretisoituu keväällä 2013, idea siitä on jo syntynyt viime keväänä.
VastaaPoistaTuosta tekstistäkin on näköjään jossain vaiheessa tippunut muutama sana pois. Onneksi ei kovin kohtalokkaasti. Hieman paremmin voisi tämä blogspot toimia...
Suvun historian tutkailu ja väitöskirjan ennalta asetettu julkistamisvuosi antavat projektille apokalyptisen vivahteen.
VastaaPoistaOnko profetioita väitöksen lopputulemasta?
VastaaPoistaJatkoa innolla odotellessa... Mihinkäs n(m)e humanistit aikaansa käyttäis kuin nukkumiseen ja 'kypsyttelyyn'. Onnea koitokseen!
VastaaPoistaVäitöksen lopputulema on todennäköisesti kehämäinen ja itsestäänselvyyksiä sisältävä, tyyliin: liike on muuttunut suomalaisen yhteiskunnan muutoksia mukaillen, seuraavat sukupolvet ovat edustaneet erilaista kulttuuria kuin edelliset jne. jne.
VastaaPoistaNo katsotaan mitä saadaan aikaan, toivottavasti jotain hyödyllistä. Mutta joka tapauksessa sukupolvien väliset vaihtelut ovat yksi merkittävä tekijä muutoksia selitettäessä, muina esimerkiksi ylivainiolaisuuden ja julkkisten uskoontulojen tuoma julkisuus sekä niitä seuranneet imagonkohotusyritykset. Kielellisiä muutoksia voidaan myös havaita esim. julistuksessa ja kirjoittelussa suhtautumisesta valtioon ja valtakirkkoon.