Ahkera ihminen

En usein tätä myönnä, mutta tänään tunnen olleeni ahkera ihminen. Kirjoittaa täytyy ja tänään sille täytymiselle tuli täyttymistä oikein olan takaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että täytyminen loppuisi, koska kirjoitettavaa riittää täyttämään kaikki ne tarpeet, mitkä eri kirjoittamisprojektit ovat tullessaan tuoneet täytettäviksi.

Mutta koska kirjaimet alkavat vilistä tietokoneen ruudulla liian nopeasti ja eri riveillä kuin alunperin, on varmasti aika lopettaa. Ahkera ihminen on oikeutettu lopettamaan työnsä. Tämän opin jo lapsuudessa, kiitos siitä isälleni. Ja isoisälleni. Ja luulen, että he saivat kiittää opetuksesta isoisoisääni ja tämän isää ja niin edelleen. Sukuvika siis, taas tämäkin. Enkö siis ole ahkera omasta tahdostani, vaan koska näin olen oppinut ja minut siihen pelolla kasvatettu? Kyllä siitä osa puhdasta genetiikkaa on, dna julmuri, minkä olet minulle tehnyt. Isäni poika siis, halusin tai en.

Onneksi olen edes hieman oppinut laiskaksi, muutenhan oikein masentuisin. Täytyyhän ihmisen jotain yksilöllistä itsestään löytää, muuten iskee ahdistus. Olen ainutlaatuinen. Ahkera ja laiska samaan aikaan. Siihen pystyy vain suomalainen - syyllistämään itseään molemmista.

Ja ei kun suihkuun ja kaupungille lukemaan päivän lehtiä. Kyllä, lukemisesta väsyneenä hän päätti rentoutua lukemalla.