tiistai 20. lokakuuta 2009

Vanhuus lähestyy

Keski-ikä tuo mukanaan vanhenemisen traumat. Fyysinen olemus kärsii ja terveet päivät tuntuvat jääneen jonnekin lapsuuteen. Tällä hetkellä käsi ja polvi vihoittelevat, mikä toisaalta kiinnittää huomion pois selästä ja niskasta. Sairaaseen vatsaan on jo tottunut, eli sitä ei aina edes ajattele. Näkö ei ollut lapsenakaan kummoinen ja kaikki muukin poikkeuksellista.

Mutta jos haluaa nähdä positiivisia puolia vanhenemisessa, niin ainakin uudet vaivat peittävät vanhat alleen. Myös fyysisen vanhenemisen konkreettisuus auttaa unohtamaan abstraktit unelmat ja niiden lipsumisen tai edelleen kaukana olemisen. Toiset tekevät tiliä ja perustavat useampia perheitä. Mitä minä teen; mätänen yliopistolla tohtorintutkinnon parissa. Mutta kaikkeen tottuu, myös köyhyyteen ja kurjuuteen. Paitsi jos kokee sosiaalista nousua. Silloin pienikin tulonnousu tuntuu suurelta ja melkein peittää alleen fyysisen kankeuden.

Mitähän huominen tuo tullessaan? Täytyy mennä aikaisin nukkumaan jotta heräisi aikaisin ahertamaan unelmia lähemmäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti