Vietin harvinaisen rentouttavan perjantai-illan Turun uudessa seurusteluravintola Teerenpelissä. Eikä tässä vielä kaikki. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, miten rentouduin ja minkälaisen viikon jälkeen. Enhän tällä viikolla lukenut kuin kaksi yli neljäsatasivuista kirjaa, joitakin artikkeleja, kirjoittanut jonkin verran, opiskellut ranskaa, käynyt luennoilla, pessyt ikkunoita, harrastanut sosiaalista kanssakäymistä, nukkunutkin öisin n. 5 tuntia. Pääasiassa olen kuitenkin istunut yksin - vaikkakin eri tiloissa - ja lukenut, nähnyt silmissäni kirjaimia, jonoina, merkkikokoelmina, ohi vilistäen, tajuntaani porautuen.
Ja miten sitten rentouduin? Istuin yksin - vaikkakin kaupungilla - ja luin. Ensin kahvilassa päivän lehdet ja sen jälkeen tieteellisiä artikkeleja. Siis kuinka paljon täytyy miehellä päässä olla tyhjää, että lukemisesta väsyneenä voi rentoutua lukemalla? Milloin se raja sitten tulee vastaan?
En voi kuin ihmetellä itseäni.
Ja miten sitten rentouduin? Istuin yksin - vaikkakin kaupungilla - ja luin. Ensin kahvilassa päivän lehdet ja sen jälkeen tieteellisiä artikkeleja. Siis kuinka paljon täytyy miehellä päässä olla tyhjää, että lukemisesta väsyneenä voi rentoutua lukemalla? Milloin se raja sitten tulee vastaan?
En voi kuin ihmetellä itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti