Kirjojen ilot ja surut

Taas tänään mietin, missä vaiheessa ehtisin lukea kaikki tarvittavat kirjat, mitä lukea täytyisi. Ostin tänään vain yhden kirjan ja lainasin toisen, jotka nekin täytyy lukea. Sen lisäksi pitäisi ostaa ja lainata vielä tuhottomasti kirjoja, ihan vain nyt kolmenkin vuoden sisällä. Sen pidemmälle en uskalla edes ajatella.

Oma kirjastoni ei toistaiseksi sisällä kuin n.500 nidettä, joten mistään massiivisesta määrästä ei vielä puhuta. Silti olen jo joutunut rakentamaan lisää hyllyjä, jotta kaikki olisivat edes jotenkin esillä ja helpompi tavoittaa. Kunhan saan jotain rahoitusta tutkimukseeni, lisääntyvät kirjat taas entisestään, yhä kiihtyvällä tahdilla. Tähtäimessä on uusi kirjahylly. Se syö rahaa, mutta nykyinen näyttää pikku hiljaa täyteen pakatulta.

Suurin osa kirjoistani on tieto- ja tiedekirjallisuutta, romaaneja on noin neljä prosenttia, niistäkin yli puolet John Grishamia. Suuren lukumäärän, uusien kirjojen ja tiukan aikataulun johdosta odottaa uusin Grishamin kirja edelleen lukuvuoroaan. Edellisen Grishamin kirjan luin kesällä, Espanjanmatkalla, Samppalinnassa ja CafeArtissa, ainoastaan yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen. Uusin on odottanut vasta reilun kuukauden.

Pyrin ostamaan vain kirjoja, joita käytän ja luen. Silti monet kirjat saavat odottaa käyttöään ja useat ovat kesken. Kesken ovat esim. Neuvostoliiton vuosisata, Julma sota ja Suomen suuriruhtinaskunta 1809-1917. Historiaharrastukseni jäävät joskus varsinaisten töiden jalkoihin, kuten viimeisen vuoden aikana: ensin Gradun ja nyt väitöskirjaprojektien ohitettavaksi. Toki aion ne vielä loppuun lukea, kunhan jostain aikaa väännän.

Miten joillakin on aikaa katsella televisiota?